EMN-Yleista¦ê

EMN-blogi

Suomen EMN-yhteyspiste pitää blogia, jossa tuomme esiin vaikutteita esim. tapahtumista joihin olemme osallistuneet tai asioista, jotka koskevat tutkimusaiheitamme.
21.12.2016 16.44

Ajatuksia turvallisuudesta

Suomen EMN-yhteyspiste järjesti 2.12.2016 jo viidennen kerran yhteisseminaarin Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston kanssa Eurooppasalissa Helsingissä.

Kun pohdimme seminaarin teemaa yhdessä Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston kanssa, ideoista ei ollut pulaa. Maahanmuuton suhteen niin EU:ssa kuin Suomessakin vuosi 2015 oli poikkeuksellinen. Varteenotettava teema oli 2015 + 1, eli mikä on tilanne tällä hetkellä.

Vuosi 2016 on sekin osaltaan ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Suomessa on totuteltu laa-jamittaiseen maahantuloon ja sen hoitamiseen. Euroopassa on ollut haasteena samat asiat, mutta myös useat terroriteot Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa. Tuntui, että Brysselin iskut maaliskuussa tulivat lähelle, sillä matkustamme säännöllisesti siellä järjestettäviin EMN-työkokouksiin.

On luonnollista, että lähelle tulevat terroriteot järkyttävät ihmisiä. Tämä dynamiikka toimii samalla tavalla kaikkialla, mutta varsinkin Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä se ajaa ihmisiä pakosalle asuinseuduiltaan. Tähän on muitakin syitä kuin pelkkä konkreettinen väkivallan uhka. Näköalat-tomuus tulevaisuudesta toimii voimakkaana työntötekijänä.

Päädyimme ottamaan turvallisuuden seminaarimme teemaksi.

Kun kuluvana vuonna on puhuttu maahanmuutosta ja turvallisuudesta, on selvää että Euroopassa maahanmuutto koetaan melko yleisesti uhkana turvallisuudelle. Kyseessä ei ole pelkkä väkivallan ja muun fyysisen turvattomuuden tunne, vaan myös tunne siitä, että maahanmuutto on uhka eurooppalaisille arvoille ja yhteiskuntajärjestelmälle.

Maahanmuuttajan ja varsinkin turvapaikanhakijan näkökulmasta Eurooppa symboloi toivoa tule-vaisuudesta ja turvaa väkivallan uhalta.

Näistä näkökulmista katsottuna turvallisuudella ja maahanmuutolla on miltei täysin vastakkaiset merkitykset.

EU:ssa ja Suomessa kansalaisten turvattomuuden tunteet ovat todelliset ja legitiimit. Niihin tulee suhtautua tarpeellisella vakavuudella. Mm. terroriteot ovat lisänneet näitä tunteita täysin ymmär-rettävistä syistä.

Vuonna 2015 ja 2016 turvapaikanhakijoiden määrä Euroopassa on ollut suuri, vakavia terroriteko-ja on ollut enemmän, oikeistopopulistiset ideat ovat saaneet paljon kannatusta EU:ssa ja Iso Britannia tulee eroamaan EU:sta. Tässä tilanteessa on ollut helppo luoda kuva, että maahanmuutto heikentää turvallisuutta ja että sitä vastaan tulee suojautua.

EU ja kansalliset hallitukset ovat ymmällään. Miten tilanteeseen tulisi suhtautua, kun vaakakupis-sa painavat yhtäältä omien kansalaisten turvallisuus, ennen kaikkea heidän kokemansa turvatto-muuden tunne ja toisaalta kansainväliset velvoitteet tarjota suojelua ja turvaa uhkaa ja väkivaltaa pakeneville?

On turha väittää, ettei koettu laajamittainen turvapaikanhakijoiden maahantulo Eurooppaan aiheu-ta turvallisuusriskejä. Suomessakin on koettu mm. fyysisen häirinnän lisääntyneen ja poliisi tiedotti kesällä 2016, että seksuaalirikosten määrät, joissa turvapaikanhakijat ovat olleet epäiltynä, ovat kasvaneet. Nämä ovat valitettavia ilmiöitä ja henkilökohtaisia tragedioita asianosaisille, joihin on puututtava kansallisella tasolla sekä lähiyhteisöissä.

Euroopassa terroritekoihin syyllistyneet ovat olleet toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia, eli kauan Euroopassa asuneita, täällä syntyneitä ja kasvaneita ihmisiä. Tämä on tavallaan paljon pelottavampi ilmiö kuin juuri maahan tulleiden tekemät rikokset.

Radikalisoituminen ja vierastaistelija-ilmiöt ovat puhuttaneet paljon terrori-iskujen jälkiselvittelys-sä. Mikä ajaa toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajat ääriliikkeiden jäseniksi suunnitte-lemaan ja toteuttamaan terroritekoja maissa, joissa he ovat itse kasvaneet aikuisiksi? Heidän vanhempansa tai isovanhempansa tulivat Eurooppaan paremman tulevaisuuden ja turvallisuuden toivossa, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin osa heidän jälkeläisistään ovat pettyneet Eurooppaan ja ovat jopa marginalisoituneet yhteiskunnassa. He ovat otollista ainesta ääriliikkeille, jotka uskonnon verukkeella saavat heidät pahimmillaan toteuttamaan halveksuttavia tekoja.

Marko Juntunen on yhdessä Karin Creutz-Sundblomin ja Juha Saarisen kanssa tutkinut Suomesta Syyriaan ja Irakin konfliktikentälle suuntautuvaa liikkuvuutta. (http://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/43_Suomesta+Syyrian+ja+Irakin+konfliktikent%C3%A4lle+suuntautuva+liikkuvuus.pdf/c3211f98-4522-4972-8867-8ece7664d9ec?version=1.0) Vastoin manner-Euroopassa vallitsevaa käsitystä, Juntusen, Creutz-Sundblom ja Saarisen tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että Suomessa radikalisoituminen ja konfliktialueille lähteminen ei juuri koske ns. syrjäytyneitä maahanmuuttajia; lähtijät ovat usein yhteisöissään aktiivisia ja verkostoituneita toimijoita, jotka ovat kotoutuneet yhteiskuntaan hyvin. Juntunen painotti seminaarissamme, että ilmiötä tulee seurata ja tutkia tarkkaan ja pyrkiä löytämään selityksiä.

Kohtalon ironiaa on, että Euroopassa tapahtuneet terroriteot vaikeuttavat kaikkien maahanmuut-tajien elämää, varsinkin niiden, jotka haluaisivat tulla Eurooppaan legitiimisti hakemaan turvaa kuin myös niiden, jotka jo asuvat täällä ja yrittävät rakentaa uutta elämää. Turvallisuustoimia kiristetään ja epäluulo kaikkia maahanmuuttajia kohtaan lisääntyy. Tämä tuskin on ollut terroritekojen perimmäinen tarkoitus.

Maahanmuutosta ja turvallisuudesta on voitava puhua yhdessä, mutta siinä yhteydessä on muis-tettava eri ulottuvuudet ja näkökulmat. Syy- ja seuraussuhteet ovat monimutkaiset ja vaarana on sortua yksinkertaisiin selityksiin, joita on helppo myydä poliittisesti, mutta jotka pidemmällä täh-täimellä eivät hyödytä ketään.

Kaikilla on oikeus turvallisuuteen ja tulevaisuuteen, niin kantaväestöllä kuin maahanmuuttajillakin.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi