EMN-Yleista¦ê

EMN-blogi

Suomen EMN-yhteyspiste pitää blogia, jossa tuomme esiin vaikutteita esim. tapahtumista joihin olemme osallistuneet tai asioista, jotka koskevat tutkimusaiheitamme.
1.11.2017 18.27

Maahanmuuttokeskustelua on käyty aina

Euroopan muuttoliikeverkoston juhlaseminaari oli tarpeellinen pysähtymisen paikka monelle maahanmuuttoasioiden kanssa työskentelevälle. Keskustelua ja kehittämistä on ollut aina, nykymeno ei ole uutta, oli seminaarin sanoma.




Seminaarin avannut kansliapäällikkö Päivi Nerg jakoi omia tuntojaan. Vuonna 2012 kansliapäällikön virkaan tullessaan maahanmuuttotilanne oli rauhallinen.

– Omasta työstäni maahanmuuttoasiat käsittivät noin 5 %. Meillä oli kuitenkin jatkuvan kehittämisen perinne. Migrin ehdotukset lupahallinnon kehittämiseksi olivat jo pöydällä, samoin kuin vapaaehtoisen paluun malli. Kiintiöpakolaisten määrää oltiin nostamassa ja Migrin digikehitys oli valtavaa, Nerg luetteli.

Vuonna 2012 vielä mietittiin, onko Migri osa sisäistä turvallisuutta.

Kuten kaikki muistamme, kansliapäällikkö Päivi Nergin työaika painottui tulevina vuosina aivan toisin ja edelleenkin haasteena on pystyä nousemaan vuoden 2015 tapahtumien yli.


Maahanmuuttokeskustelu jatkuu

– Pitäisi pystyä aitoon dialogiin. Pitäisi pystyä sanomaan, että kaikki ilmiöt eivät ole positiivisia. Emme voi lakaista maton alle sitä, että turvapaikkajärjestelmän sisällä on henkilöitä, jotka käyttävät järjestelmää väärin tai kuuluvat rikollisjärjestöihin.

– Ei ole olemassa yhtä faktaratkaisua. Emme voi keskustella toistemme ohi, Nerg toivoi muutosta tämänhetkiseen keskusteluilmapiirin.

– Samanlaista keskustelua on käyty jo sata vuotta sitten. Ulkomaalaisia on Suomessa aina ollut, ristiriitaisissakin ja usein joka tapauksessa arvostelua aiheuttaneissa rooleissa, kertoi Migrin tutkija Antero Leitzinger omassa alustuksessaan Suomen itsenäisyyden alkuajan muuttoliikkeistä Suomessa.

  

Migrin tutkija Antero Leitzinger ja Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen kertoivat maahanmuutosta ja maastamuutosta.

Suomeen tultiin ennen ja jälkeen itsenäisyyden monista suunnista. Antero oli kaivanut vanhoista lehdistä esimerkkejä siitä, millaisia rooleja suorasukainen lehdistö ennen itsenäisyyttä (ja ennen someaikaa) istutti maahanmuuttajille.

Maahanmuuttajat nähtiin

•kerjäläisinä: "Saksalaisia kerjäläisiä on ollut paljo tätä nykyä meidänkin kaupungissamme. … Kyllä olisi parempi, jos sellaiset ihmiset, jota owat nuoria ja miehuuden ijässä olewia, käyttäisiwät paremmin aikansa hyödyllisempiin töihin ja keinoihin, kuin maan juoksuun, huonoin positiiwien rämpytykseen ja sen ohessa kerjäykseen." (Oulun Wiikko-Sanomia 25.8.1860)

•pakolaisina: Kurdistanista tulleen nestoriolaispastori Simonin viisi oppilasta > kaldealaiset keräämässä rahaa syyrialaiskristittyjen turvakotiin 1887 ja 1889 > "kuuluu Euroopassa kiertelevän lähes 500. Kaikki sanovat olevansa vainotuita armenialaisia, … nyt tiedetään heidän olevan kaldealaisia veijareita…" (Päivälehti 12.7. ja 2.8.1903)

•työntekijöinä: rakennusurakoissa "näkee ja kuule muukalaisia työntekijöitä, kaikenkarwaisia haalattawan tänne idästä ja lännestä, kun omat kyläläiset työn puutteesta nääntywät." (Kaiku 13.4.1887)

•yrittäjinä: "Kaikessa tapauksessa owat tataarit yhtä inhoittawia kuin juutalaiset ja muuten röyhkeämpiä käytöksessänsä." (Hämäläinen 22.5.1889) > Turun torin jupakka kiihkovenäläisessä lehdistössä elokuussa 1889.

Maahanmuutto oli sotavuosiin asti tavallinen ilmiö Suomessa. Antero kertoi, että Suomessa oli sotavuosin asti yhtä paljon ulkomaalaisia kuin viipurilaisia. Tämä oli enemmän kuin Ruotsissa.

– Sodan jälkeen maahanmuuttoasiat unohtuivat. Muun muassa Kari Suomalaisen pilapiirrokset Helsingin Sanomissa heijastelivat kiristyneitä asenteita.


Myös Suomesta on aina lähdetty muualle

Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen loi katsauksen maahanmuuton toiseen puoleen, suomalaiseen siirtolaisuuteen.

Aivan samoin kuin useimmat Suomeen muuttavat ulkomaalaiset, ajattelivat Suomesta pois muuttaneet suomalaisetkin ulkomailla asumistaan väliaikaratkaisuna. Näin ei kuitenkaan käynyt: pikku hiljaa myös perheet muuttivat perässä.

Toisen maailmansodan jälkeen lähes 900 000 suomalaista on muuttanut Suomesta. Vuoden 2014 tilaston mukaan ensimmäisen ja toisen polven ulkosuomalaisia on maailmalla tällä hetkellä noin 774 00.


Kotikaipuuta ja vieraan pelkoa

Turkkilainen Yonca Ermutlu esitti EMN-seminaarissa haikean turkkilaisen laulun, josta huokui kotikaipuu. Sanoja ei tarvinnut ymmärtää, viesti oli silti helposti tavoitettavissa.

Turkkilainen Yonca Ermutlu on Helsingin yliopistossa tutkija ja opintoneuvoja. Oma identiteetti vieraassa maassa syntyy monesta tekijästä, kuin huivit narulla.

– Musiiki on tärkeää, sillä voin siirtää tunteitani, sanoi turkkilainen Yonca Ermutlu erittäin hyvällä suomen kielellä.

Ermutlu uskoi, että musiikki sekä yhdistää että erottaa erimaalaisia.

Mikä muu Ermutlun mielestä yhdistää ja erottaa:

•äidinkieli: Kieli on sisäänpääsy yhteiskuntaan. Silti – yksinkertaisestkin asiat voivat tarkoittaa ihan muuta muunmaalaisten silmissä.

•sukupuoli: Vaikka naiset ympäri maailmaa tekevät näkymätöntä kotityötä, eri kulttuureissa tälläkin asialla on erilaisia merkityksiä. Turkin kielessä kotirouva tarkoittaa häkkiä.

•identiteetti: – Sain turkkilaisen identiteetin vasta Suomessa!

•yhteiskunta: Näkymätön voima, joka säätää elämäämme. Yhteiskunta tarjoaa kodin. – Se tarkoittaa tunnetilaa, ystäviä ja rakkaita ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa laulun.

Pitkän linjan ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen peräänkuulutti omassa esityksessään lisää eettistä näkökulmaa maahanmuuttojournalismiin. Hänen mielestään vuoden 2015 uutisointi osoitti median vieraan pelon.

– Uutisoinnin ja koko keskustelun sävy alkoi muuttua tulijoita kyseenalaistavaksi, yleisönosastoissa ja sosiaalisessa mediassa jopa kuulustelevaksi ja vihamieliseksi.

– Media on pirstaloitunut, sosiaalinen media ja valemedia haastavat perinteistä laatumediaa ja suomalaista ulkomaanjournalisimia on ajettu alas – varsinkin niillä alueilla, joilta muuttopaine on vahvin. Lähi-idässä ja Afrikassa Suomella ei ole pysyviä kirjeenvaihtajia – aikaisemmin oli. Miten keskivertosuomalainen pystyy hahmottamaan Lähi-idän tai Afrikan arkea ja sieltä tulevia ihmisiä, jos kuulemme sieltä vain uhkaavilta kuulostavia uutisia, Virtanen herätti keskustelua.

Seminaarissa kuultiin myös eurooppalaiseen lainsäädäntöön ja sen kehittämiseen perehtyneen professori Philippe de Bruycken luento sekä paneelikeskustelu, jossa pohdittiin Suomen suuntaa maahanmuutossa ja sitä, mikä rooli maahanmuuttokeskustelulla on siinä. Keskustelemassa olivat politiikan tutkija Pasi Saukkonen Helsingin kaupungilta, kehitysyhteistyöprojekteihin osallistunut toimittaja ja mediakonsultti Anne Hyvönen, toimittaja Renaz Ebrahimi, kotouttamisen osaamiskeskusta johtava Annika Forsander TEM:stä, muuttoliikkeen ja työmarkkinoiden yhtymäkohtia tutkiva Heidi Kaila Valtioneuvoston kansliasta ja Maahanmuuttoviraston viestintäjohtaja Klaus Kaartinen.

Tutustu juhlaseminaarin yhteenvetoon, esityksiin ja livekuvitukseen EMN:n sivuilla: http://www.emn.fi/ajankohtaista/26.9._emn-juhlaseminaarin_yhteenveto_esitykset_ja_videolinkit

Teksti: Pirjo Hammarberg


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi