EMN-Yleista¦ê

EMN-blogi

Suomen EMN-yhteyspiste pitää blogia, jossa tuomme esiin vaikutteita esim. tapahtumista joihin olemme osallistuneet tai asioista, jotka koskevat tutkimusaiheitamme.
1.6.2015 15.15

Osaavien ja lahjakkaiden henkilöiden houkutteleminen EU:hun ja miten saada heidät pysymään täällä?

Maaliskuussa 2015 järjestettiin kansainvälinen EMN-konferenssi Riikassa, Latvian EU-puheenjohtajuuskauden yhteydessä. Konferenssin otsikkona oli ”Attracting and Retaining Talent in Europe”. Samaa aihetta on sivuttu useasti näillä sivuilla ja monissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Yleisesti omaksuttu havainto on, että maailmassa on vallalla kilpailu lahjakkuuksista (global competition for talent); maat haluavat houkutella lahjakkuuksia ja huippuosaajia, jotta he hyödyttäisivät parhaalla mahdollisella tavalla omaa yhteiskuntaa ja taloutta. Näistä henkilöistä ”kilpaillaan” eri tavoilla ja konferenssin teemana oli miten EU toimii tällä saralla, miten se on onnistunut ja mitä se voisi tehdä paremmin.

 

Demografinen kehitys EU:ssa on ollut tiedossa jo pidempään, varsinkin suurissa ja vanhemmissa EU-jäsenmaissa väestö ikääntyy ja luonnollinen väestönkasvu, eli syntyvyys on ollut laskusuunnassa. Maahanmuuttoa on tarjottu yhtenä ratkaisuna paikkaamaan demografista tasapainoa.  Syynä on useimmiten käytetty lähitulevaisuudessa uhkaavaa työvoimapulaa. EU-alueen sisäinen liikkuvuus, varsinkin uudemmista jäsenmaista vanhempiin sekä talouskriisin pahemmin runtelemista maista helpommalla selvinneisiin on jo tietyiltä osin tasoittanut työvoiman tarvetta, myös korkeasti koulutettujen osalta. Varsinkin Baltian maista, Puolasta, mutta myös Etelä-Euroopasta on lähtenyt paljon ihmisiä työskentelemään Isoon-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan ja Irlantiin. Suomen osaltakin tilanne on ilmeinen - Virosta on muodostunut Suomelle melkoinen työvoimareservi, etenkin rakennusalalle, mutta myös muille palvelusektoreille.

 

EMN-konferenssi Riikassa ei kuitenkaan käsitellyt koko maahanmuuton skaalaa työnteon perusteella, vaan halusi eritoten keskittyä huippuosaajiin, joita halutaan houkutella EU:hun ns. kolmansista maista eli EU:n ulkopuolelta. EU-komissiolla on huoli siitä, miten EU pärjää kilpailussa, jossa vastassa ovat mm. Yhdysvallat, Kanada, Brasilia, Kiina, Intia, Singapore, Japani. Kaikista näistä maista on aikaisemmin tultu Eurooppaan, mutta globaalin talouskasvun suuntautuessa enenevässä määrin muualle kuin EU:hun, on herännyt huoli, että huippuosaajat eivät välttämättä enää hakeudu EU-maihin. Pelkästään Euroopan historia, maine ja saavutukset eivät enää riitä houkuttimina nuorille osaajille, jotka voivat valita, minne he haluavat mennä kartuttamaan osaamistaan ja hyödyttämään työpanoksellaan taloutta ja yhteiskuntaa.

 

Voiko maahanmuuttopolitiikalla houkutella ja saada huippuosaajat pysymään EU-maissa? Vastaus tähän kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Sujuva maahantulo, esim. lupaprosessien osalta on vain yksi osa. Suuremmassa roolissa on se, mitä yhteiskunnalla on tarjota osaavalle maahanmuuttajalle. Konferenssissa kävi ilmi useaan otteeseen että ns. kokonaispaketti on ratkaiseva: pystyvätkö EU-maat tarjoamaan hyvät ja mielenkiintoiset työmahdollisuudet sekä mahdollisuudet perhe-elämälle ja itsensä toteuttamiselle. Esityksissä ja keskusteluissa mainittiin osaajille räätälöidyt kotouttamistoimenpiteet sekä sellainen termi kuin ”Welcoming culture” - tervetulokulttuuri, jonka tarkoituksena on saada maahan muuttava tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Puhuttaessa huippuosaajien houkuttelemisesta, ei välttämättä aina huomioida, että tutkimukset ovat osoittaneet tämän ryhmän olevan herkästi liikkuva, eli muuttaminen eteenpäin toiseen maahan parempien tai erilaisten mahdollisuuksien perässä on hyvin tavallista. Vaikka EU kuinka toivoisi, että huippuosaajat asettuisivat pysyvästi EU-alueelle, se ei välttämättä ole todennäköistä. Esim. Ruotsi on puhunut paljon kiertomuuton käsitteestä, mutta yhtä hyvin voi puhua ketjumuutosta eri maihin työmahdollisuuksien perässä. Aikaisemmin käytettiin englanniksi usein termejä ”brain drain” ja ”brain gain”. Konferenssissa kävi ilmi että kuvaavampi termi nykyään on ”brain circulation”, sillä huippuosaajien liikkuvuus hyödyttää parhaimmillaan useita eri maita. Lopullisena kohteena voi hyvin olla henkilön lähtömaa (kotimaa), joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet hyödyttää maailmalla hankittua osaamista ja kokemusta.

    

Konferenssin annista voit lukea lisää yhteenvedosta.

 

Entä sitten Suomi?

1990-luvun lopulla Suomi alkoi houkutella koulutettuja osaajia varsinkin Nokian ja muun ICT-klusterin johdolla. Valtiotasolla Suomi ei aikaisemmin ole tehnyt suuria panostuksia houkutellakseen huippuosaajia tai ottaakseen heitä huomioon erillisenä maahanmuuttajaryhmänä esim. kotouttamistoimien osalta. Nyt koossa on uusi hallitus, joka on korostanut työllisyyden, yrittäjyyden ja innovaatioiden merkitystä. Voimassa olevassa Maahanmuuton tulevaisuus 2020-strategiassa mainitaan osaavan työvoiman houkutteleminen Suomeen. Nähtäväksi jää vielä mitä toimenpiteitä uusi hallitus tulee tekemään tämän suhteen.

 

Kansainväliset tutkinto-opiskelijat on aiemmin nähty potentiaalisena tulevaisuuden osaajavarantona - he voivat valmistuttuaan hyödyttää Suomen taloutta ja työmarkkinoita. Maksuton opiskelu korkeakouluissa on houkutellut monia kansainvälisiä opiskelijoita Suomeen ja suuri osa heistä on asettunut pidemmäksi aikaa tänne valmistuttuaan. Opintojen tekeminen maksullisiksi kolmansista maista tuleville opiskelijoille ei välttämättä ole oikea signaali, jos Suomi haluaa houkutella tulevaisuuden osaajia.

 

Suomi ei voi tuudittautua siihen, että huippuosaajat valitsevat Suomen ainoastaan sen kauniin luonnon ja turvallisen ympäristön takia. Julkisen ja yksityisen sektorin tulee toimia aktiivisesti yhteistyössä, jotta Suomi pystyy tarjoamaan houkuttelevan kokonaispaketin kansainvälisille huippuosaajille.   


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja