EMN-Yleista¦ê

EMN-blogi

Suomen EMN-yhteyspiste pitää blogia, jossa tuomme esiin vaikutteita esim. tapahtumista joihin olemme osallistuneet tai asioista, jotka koskevat tutkimusaiheitamme.
2.6.2014 23.35

Suomessa säilöönottopäätösten lähtökohtana on perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen

Suomen ulkomaalaislaissa säädetään turvaamistoimista. Näitä toimia ovat ilmoittautumisvelvollisuus, matkustusasiakirjojen haltuunotto, vakuuden asettaminen sekä säilöön ottaminen.

Viranomainen voi käyttää turvaamistoimia:

-       Mikäli toimet ovat välttämättömiä ulkomaalaisen maahantulon edellytysten selvittämiseksi.

-       Henkilön maasta poistamista koskevaa päätöstä ollaan valmistelemassa tai panemassa täytäntöön.

-       Toimilla valvotaan henkilön maasta poistumista.

Ensisijaisesti viranomaisen tulee suosia niin sanottuja vaihtoehtoisia turvaamistoimia, kuten ilmoittautumisvelvollisuutta, passin haltuunottoa tai vakuuden asettamista. Mikäli nämä toimet eivät tehoa, voi viranomainen ottaa ulkomaalaisen säilöön ulkomaalaislain nojalla.  Säilöön ottamisesta päättää poliisissa poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällystöön kuuluva poliisimies ja rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies tai vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Ulkomaalaiselle tai hänen lailliselle edustajalleen on aina ilmoitettava säilöön ottamisen perusteet.

Viranomainen tekee päätöksen turvaamistoimien käyttämisestä aina yksilökohtaisesti ja huomioi henkilön kokonaistilanteen. Päätökseen vaikuttavat henkilön ikä, terveydentila sekä esimerkiksi raskaus. Lapsen säilöön ottamista harkittaessa on ulkomaalaislain mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen etuun ja hänen kehitykseensä. Ennen alaikäisen säilöön ottamista on lisäksi kuultava sosiaaliviranomaisen edustajaa. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen toimintaa rajoittavat aina myös laki sekä oikeusperiaatteet, kuten perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suhteellisuusperiaate sekä vähimmän haitan periaate.

Kokemuksia säilöön ottamisesta

Säilöönottoa hankaloittaa säilöönottoyksiköiden vähäinen lukumäärä ja sijainti. Ulkomaalaisia on jouduttu tilanpuutteen vuoksi pitämään jopa viikkojen ajan poliisin pidätystiloissa. Pohjois-Suomessa taas koetaan haasteelliseksi se, että säilöönottoyksiköt sijaitsevat Etelä-Suomessa. Säilöön otetun siirtämiskustannukset saattavat nousta käytännössä niin suuriksi, ettei päätöstä säilöön ottamisesta kannata kokonaisarvioinnin jälkeen tehdä.

Ulkomaalaiset kokevat raskaaksi, että säilöön ottamiseen tai sen jatkamiseen liittyvät asiat käsitellään käräjäoikeuksissa. Prosessi edellyttää, että ulkomaalaisen tulee olla paikalla käräjäoikeuden jokaisessa käsittelyssä, siitä huolimatta, vastustaako hän säilöönottoa vai ei. Viranomaiset sen sijaan pitävät käsittelyitä tärkeinä ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisen sekä säilöön ottamisen perusteiden lainmukaisuuden arvioinnin kannalta. Käräjäoikeuksien ohella Vähemmistövaltuutettu saa tiedon jokaisesta ulkomaalaista koskeneesta säilöönottamispäätöksestä, mitä pidetään viranomaistoiminnan valvonnan kannalta tärkeänä. Ulkopuolisen valvonnan lisäksi säilöönottamispäätöksiä tekevät viranomaiset valvovat myös sisäisesti, että päätökset ovat lainmukaisia.

Poliisi ja Rajavartiolaitos ovat todenneet säilöön ottamisen olevan tehokkain keino varmistaa ulkomaalaisen tehokas maasta poistaminen, jos verrataan säilöön ottamista ja vaihtoehtoisia turvaamistoimia. Säilöön ottaminen on myös kustannustehokkaampaa. Maasta poistaminen on kallista, joten jos ulkomaalainen katoaa kesken prosessin, johtaa se taloudellisiin menetyksiin.

Tilastotietoja Suomesta

Suomessa on kaksi säilöönottoyksikköä; Metsälän säilöönottoyksikkö Helsingissä sekä syksyllä 2014 avattava Joutsenon säilöönottoyksikkö lähellä Suomen kaakkoisrajaa. Joutsenon säilöönottoyksikkö erikoistuu haavoittuvassa asemassa olevien säilöön otettujen ulkomaalaisten majoittamiseen, kun taas Metsälän säilöönottoyksikköön majoitetaan siis sanottujen korkeamman riskin ulkomaalaiset. Vuonna 2013 Metsälän säilöönottoyksikössä majoittui yhteensä 442 säilöön otettua ulkomaalaista. Pääosin säilöön otetut ulkomaalaiset ovat olleet miehiä – vuonna 2013 naisia otettiin säilöön 47, alaikäisiä 41, joista kymmenen oli ilman huoltajaa.

Poliisin tilastojen mukaan säilöön ottamisen kesto oli vuosina 2010–2013 keskimäärin 11,8 vuorokautta. Vuosina 2010–2013 keskimäärin 81 prosenttia säilöön ottamisista tehtiin maasta poistamiseen liittyvällä perusteella. Tilastoiduista säilöönottoperusteista yleisin oli käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon valmistelu, joka oli säilöön ottamisen peruste 43 prosentissa päätöksistä. Maahantulon edellytysten selvittäminen oli kyseessä keskimäärin 16 prosentissa päätöksiä ja epäselvän henkilöllisyyden selvittäminen noin prosentissa päätöksistä.

Rajavartiolaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2013 se teki 156 säilöönottopäätöstä, ilmoittautumisvelvollisuus määrättiin ulkomaalaiselle 222 tapauksessa ja matkustusasiakirja otettiin haltuun turvaamistoimena 68 tapauksessa. Vakuuden asettamista ulkomaalaiselle käytettiin turvaamistoimena yhdessä tapauksessa.

Vaihtoehtoisten turvaamistoimien käyttämisestä ei ole valtakunnallisesti kattavaa tilastotietoa, mikä tekee niiden kokonaisvaltaisen arvioinnin hankalaksi. Tilanne tullee kuitenkin parantumaan, kun poliisiasiain toiminnanohjausjärjestelmä (VITJA) otetaan käyttöön.

Teksti perustuu Euroopan muuttoliikeverkoston Suomen yhteyspisteen kansalliseen raporttiin The use of detention and alternatives to detention in the context of immigration policies. Raportin sähköinen versio on saatavissa osoitteesta www.emn.fi/uusimmat_raportit

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja