Kansainvälisten opiskelijoiden maahanmuutto Suomen näkökulmasta

 

Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) puitteissa on tutkittu kuluvana vuonna kansainvälisten opiskelijoiden maahanmuuttoa. Tarkoituksena on tukea politiikantekijöitä ja sen täytäntöön panijoita siinä:

  • miten saavutetaan tasapaino opiskelijoiden aktiivisen houkuttelemisen ja opiskelijastatuksen väärinkäytön ehkäisemisen välillä; ja
  • kuinka luodaan maahanmuuttojärjestelmä, jonka avulla hallitaan tehokkaasti isojen opiskelijamäärien maahanmuutto väärinkäytökset ehkäisten – joka ei samanaikaisesti toimi esteenä EU:n pyrkiessä kilpailemaan opiskelijoista kansainvälisesti.

Tutkimuksen kohteena ovat:

  •       kolmansista maista tulevat opiskelijat;
  •       jotka tulevat EU:n alueelle nimenomaan opiskelutarkoituksessa;
  •       kun kyse opiskelusta korkeakoulutasolla eli Suomessa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

 

Korkeakoulujen kansainvälistyminen

 

Kansainvälistyminen on jo pitkään ollut Suomen korkeakoulupolitiikan päätavoitteita. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 asetetaan tavoitteeksi, että ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä olisi 20 000 vuonna 2015. Määrä onkin kasvanut strategian tavoitteiden mukaisesti. Vuonna 2006 kolmansista maista tulevia tutkinto-opiskelijoita oli 7 400 ja vuonna 2010 heitä oli jo 11 724. Vähäistä kansainvälistymistä pidetään kuitenkin Suomen korkeakoulujen heikkoutena.

 

Englanninkielinen opetustarjonta on poikkeuksellisen laajaa Suomen korkeakoulutuksen kokoon nähden ja merkittävä tekijä kansainvälisten opiskelijoiden rekrytoinnissa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että useimmilta kansainvälisiltä opiskelijoilta puuttuu valmistumisen hetkellä suomen/ruotsin kielen taito, koska opiskelu on tapahtunut englanniksi. Riittämätön kielitaito taas on usein este rekrytoinnille suomalaisilla työmarkkinoilla.

 

On katsottu, että kansainvälisille opiskelijoille tulisi tarjota enemmän kotimaisten kielten opiskelumahdollisuuksia, jotta heillä olisi halutessaan edellytykset työllistyä Suomessa valmistumisen jälkeen. On esitetty mielipiteitä, että opiskelun pitäisi tapahtua osittain suomen/ruotsin kielellä tai että ammatillisia/pääaineopintoja tulisi edeltää kieliopinnot, minkä jälkeen varsinainen opiskelu voisi tapahtua suomen/ruotsin kielellä.

 

Lukukausimaksukokeilu

 

Suomessa tutkintoon johtava korkeakoulutus on ollut opiskelijoille maksutonta kansalaisuudesta riippumatta, mikä on herättänyt paljon keskustelua. On esitetty kritiikkiä, että Suomi kouluttaa ulkomaalaisia ilmaiseksi verovaroin. Eri tutkimusten mukaan maksuton koulutus on kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijöistä, kun Suomi valitaan opiskelumaaksi. Kansainvälisten opiskelijoiden määrän pelätään laskevan dramaattisesti, jos lukukausimaksut otetaan käyttöön.

 

Parhaillaan on meneillä lukukausimaksukokeilu, johon korkeakoulut voivat osallistua vuosina 2010–2014 perimällä maksuja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, jotka on hyväksytty vieraskieliseen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tai ylempään korkeakoulututkintoon (maisterin tutkintoon) johtavaan koulutusohjelmaan. Maksujen periminen edellyttää, että korkeakouluilla on apurahaohjelma, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua.

 

Kokeilun avulla on tarkoitus selvittää, mitä vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä on suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman seuranta- ja arviointityöryhmän 30.4.2012 antaman toisen väliraportin mukaan kokeiluun ilmoitetuista 146 koulutusohjelmasta perittiin vuonna 2011 maksuja ainoastaan 24 koulutusohjelmassa. Lukukausimaksuja maksavia opiskelijoita oli yhteensä 110, joista yli 80 % opiskeli Aalto-yliopistossa tai Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Korkeakoulujen perimät lukuvuosimaksut vaihtelivat 3 500 ja 11 750 euron välillä, yleisimmin perittävän maksun ollessa 8 000 euroa. Eniten maksavia opiskelijoita oli Kiinasta, Pakistanista, Venäjältä, Iranista ja Intiasta.

 

Korkeakoulujen kiinnostusta lähteä mukaan kokeiluun on rajoittanut se, että kyseessä on määräaikainen kokeilu ja sijoituksen menettämisen riskin koetaan olevan suuri. Korkeakoulujen vastauksista on toisaalta käynyt ilmi, että riittävää määrää kiinnostuneita tulijoita ei ole saatu yrityksistä huolimatta.

 

Maahanmuuttopolitiikka ja laittoman maahantulon torjunta

 

Maahanmuuttopolitiikka on muuttunut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Kun vielä vuosituhannen alussa tilapäisellä oleskeluluvalla oleskelevien opiskelijoiden edellytettiin poistuvan maasta opintojen päätyttyä - ja ryhdyttiin tarvittaessa maasta poistamistoimenpiteisiin, jollei poistunut vapaaehtoisesti - niin nyt mietitään ”kuumeisesti”, miten heidät saataisiin jäämään Suomeen. Jo vuoden 2006 maahanmuuttopoliittisen ohjelman tavoitteisiin kuului opiskelijoiden maahanmuuton edistäminen. Ulkomaalaislakia on muutettu opiskelijoille suotuisampaan suuntaan sallimalla puolen vuoden työnetsintä opiskelun jälkeen. Kansalaisuuslakia on muutettu siten, että se kannustaisi opiskelijoita jäämään Suomeen. Parhaillaan valmistellaan Maahanmuuton tulevaisuus 2020–strategiaa opiskelijoiden ollessa yksi strategiassa tarkasteltava aihealue.

 

Samalla kun tutkinto-opiskelijoita tulee yhä enemmän EU/ETA-alueen ulkopuolelta, laittoman maahanmuuton torjunnasta vastaavat viranomaiset ovat huolestuneet niistä väärinkäytöksistä, joita on havaittu sekä oppilaitosten suorittaman opiskelijavalinnan että viisumi- ja oleskelulupaprosessin yhteydessä. On esitetty kritiikkiä, että lopullisen opiskelijavalinnan tekeminen on siirtynyt oleskeluluvista päättävälle Maahanmuuttovirastolle, koska oppilaitoksiin hyväksytään opiskelijoiksi ulkomaalaisia, joiden asiakirjat sittemmin osoittautuvat väärennetyiksi. Asiakirjaväärennöksistä puhuttaessa on kuitenkin huomattava, että väärennöksiä havaitaan nykyään lähinnä niissä asiakirjoissa, jotka esitetään vasta oleskelulupaprosessin yhteydessä Maahanmuuttovirastolle (toimeentuloa ja sairausvakuutusta koskevat asiakirjat), eli oppilaitoksilla ei ole edes mahdollisuutta karsia kaikkia väärinkäytöksiä.

 

Väärinkäytösten ennaltaehkäisyä pidetään tärkeänä ja laitonta maahantuloa pyritään torjumaan jo lähtömaissa. Hyviä tuloksia on saatu aikaan yhdyshenkilötoiminnan sekä virkamatkojen avulla. Korkeakoulut ja Maahanmuuttovirasto ovat tehostaneet asiakirjakirjojen tutkintaa väärennösten havaitsemiksi. Ulkomailla järjestettäviä valintakokeita varten on kehitetty hyviä käytänteitä henkilöllisyyden tarkastamisen ja koetilanteiden valvonnan osalta.  Havaittujen väärinkäytösten myötä on myös karsittu niitä maita, joissa järjestetään valintakokeita. Viranomaisten ja korkeakoulujen välillä on tehty arvokasta koulutus- ja konsultaatioyhteistyötä.

 

Suomessa ei kuitenkaan ole systemaattista seurantaa sen suhteen, mitä kansainväliselle opiskelijalle tapahtuu sen jälkeen, kun hän on saapunut Suomeen. On opiskelijoita, jotka eivät osallistu opetukseen tai jotka eivät edes kirjoittaudu oppilaitokseen maahantulosta huolimatta. On opiskelijoita, joilla maahantulon todellinen tarkoitus vaikuttaa olleen muu kuin opiskelu.

 

Työvoimatarpeen tyydyttäminen

 

Kansainvälisten opiskelijoiden määrän nousun myötä on lisääntynyt keskustelu siitä, voisivatko he valmistuttuaan tyydyttää tulevaa työvoiman tarvetta Suomessa. On esitetty, että Suomen tulisi tulevaisuudessa miettiä entistä tarkemmin, miten opiskelijarekrytointi kohdennetaan ja kouluttaa kansainvälisiä opiskelijoita aloille, joilla on tulevaisuudessa todennäköisesti pulaa työvoimasta.

 

Enemmistö kansainvälisistä opiskelijoista toivoo löytävänsä Suomesta työtä valmistumisen jälkeen. Suomessa koulutuksen saaneiden ulkomaalaisten työllistymisongelmat ovat kuitenkin olleet yhä enemmän esillä viime aikoina.

 

Työllistymisvaikeuksien taustalla ovat eri tutkimusten mukaan mm. valmistuneiden riittämätön suomen kielen taito ja työnantajien asenneongelmat. Työnantajien kielitaito-odotuksia on kritisoitu kohtuuttomiksi: usein vedotaan riittämättömään suomen kielen taitoon, vaikka työn toteuttaminen ei suomen kieltä edellyttäisi. Muina työllistymisen esteinä mainitaan useissa lähteissä sosiaalisten verkostojen puute ja oleskelulupiin liittyvä byrokratia. On myös katsottu, että valmistumisen jälkeen kuudeksi kuukaudeksi myönnettävä oleskelulupa työnhakua varten ei ole riittävän pitkä aika työllistyä.

 

Tutkimustulosten perusteella työntekijöiden rekrytointiprosessissa ilmenee etnistä syrjintää. Työllistymisaste myös vaihtelee suhteellisen paljon sen mukaan, mistä maanosasta korkeakoulusta valmistunut on lähtöisin - töitä on tarjolla vähemmän niille valmistuneille, jotka eivät näytä eurooppalaisilta.

 

Julkisuudessa keskustelua on herättänyt mm. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vuonna 2010 julkaisema raportti ”Talent available - Tapping the Expat Talent Pool”, jonka mukaan yhden tutkinto-opiskelijan kouluttaminen Suomessa maksaa noin 30 000–100 000 euroa pääaineesta riippuen. Lyhyelläkin aikavälillä tarkastellen ulkomaalaisten kouluttamiseen käytetään satoja miljoonia. Kun Suomi antaa opiskelijoille ilmaiseksi korkeakoulututkinnon, eikö olisi mielekästä tarjota heille mahdollisuuksia jäädä Suomeen käyttämään osaamistaan työelämässä