Uussuomalaisten työelämään ja koulutukseen integroinnin innovatiiviset käytännöt - 23.5 pidetyn seminaarin anti 

 

Uussuomalaisten työelämään ja koulutukseen integroinnin innovatiiviset käytännöt -seminaarin tavoitteena oli esitellä maahanmuuttajien työelämään ja koulutukseen integrointia käsitteleviä tutkimuksia ja hankkeita sekä keskustella hyvistä käytännöistä.

Seminaarin järjestivät Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN) ja Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen OPCE-tutkimusryhmä.

 

Seminaarin ohjelman löydät tästä. 

 

AAMUPÄIVÄ

 

Aamupäivän puheenjohtajana toimi tri Kielo Brewis. Hän korosti Euroopan muuttoliikeverkoston roolia eri tahoja yhteen tuovien seminaarien järjestäjänä hedelmällinen vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi eri toimijoiden kesken kansallisella tasolla sekä tiedon välittämiseksi EU-tason kehityskuluista maahanmuuton saralla.

Seminaarin avauspuheenvuorossaan professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta tähdensi, että osaamisen varaan rakentuva yhteiskunta vaatii koulutusverkostoihin perustavan potentiaalin kehitystä ja työmarkkinoiden kykyä hyödyntää tätä potentiaalia joustavasti.

 

Maahanmuuttojohtaja Kristina Stenman Sisäministeriön maahanmuutto-osaston kotouttamisyksiköstä taustoitti 1.9.2011 voimaan tulevan uudistetun kotouttamislain muutoksia, kertoi kyseisen lainmuutoksen voimaantulon pilottihankkeesta nimeltä ”Osallisena Suomessa” sekä kuntien ohjaus- ja neuvontapisteiden asiakastyöskentelymallista. (Kristinan esitys

 

Professori Johanna Lasosen, Jyväskylän yliopisto sekä University of South Florida, esitelmän aiheena oli maahanmuuttajien osaamisen tunnustaminen ja työllisyysmahdollisuudet, joka on OPCE-projektin päätutkimusaihe. Maahanmuuttajien tasavertainen asema ja elämänlaatu valtaväestöön verrattuna ovat yhteiskuntamme haasteita. Tämän yhteenvedon tarkoituksena on esittää yhden OPCE-projektin tutkimuksen välituloksia. Tutkimuksen kyselyyn vastaajat ja haastatteluun halukkaan valittiin Suomen eri maakunnista harkintaotannalla. Kyselyyn vastanneista yli puolet (52.6 %) olivat asuneet Suomessa 8-18 vuotta. Äidinkielenään venäjää puhuvia oli lähes kuusi kymmenestä (59.6 %) ja naisia kahdeksan kymmenestä (77.2 %).  Kaikkien vastaajien (N=60 välivaiheessa) keski-ikä oli 42.5 vuotta. Avioliitossa tai vastaavassa asui seitsemän kymmenestä. Kyselyyn vastanneilla oli tyypillisesti 1-2 lasta. Heidän lapsistaan suurin osa olivat koulu-, opiskelu- ja työikäisiä. Tutkimukseen osallistuneista 44 % asui Etelä-Suomen läänissä, 28 % Länsi-Suomen läänissä, 3.5 % Itä-Suomen läänissä, 15.8 % Oulun läänissä ja 8.8 % Lapin läänissä. Neljänneksellä oli muun maan kuin Suomen kansalaisuus. Vajaa viidennes oli saanut Suomen kansalaisuuden. Noin kolmanneksella (32 %) oli kaksoiskansalaisuus, useimmin yhdistelmä Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuus. Vastanneista työttöminä oli 24 % kyselyn hetkellä, kaksi kymmenestä opiskeli tai oli osa-aikatyössä ja hieman yli kolmannes (37 %) kokoaika työssä. Tosin kokoaikaisten työllisten määrä laski kesäisin huomattavasti vuosina 2006 - 2010, mikä kertoo näiden maahanmuuttajien työehdoista. Suurin osa maahanmuuttajista elää pienillä tuloilla, sillä pätkätyöt, osa-aikatyö yms. eivät takaa läheskään samaa tulotasoa kantasuomalaisten kanssa. Yli puolet kyselyyn vastanneista maahanmuuttajista pärjää kuukaudessa alle 1000 euron tuloilla. Heistäkin joka toisen tulot kuukaudessa olivat alle 500 euroa. Kyselyyn vastanneista vain yhdellä kymmenestä verottomat kuukausitulot olivat 1000-1500 euroa tai 1500-2000 euroa tai 2000-2500 euroa. Kuitenkin lähes puolella (48 %) heistä oli korkea-asteen tutkinto, neljänneksellä (25 %) ammattikoulu tai –opistotutkinto ja yhdellä kymmenestä ainoastaan lukion tai peruskoulun päättötodistus. Joka toisen kyselyyn vastanneen lähtömaassaan suoritettu tutkinto oli tunnustettu virallisesti Suomessa. Kyselyyn vastanneista puolet eivät olleet saaneet koulutustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä. Verkostot kantasuomalaisten kanssa nähtiin välttämättöminä työpaikan saamiseksi ja varmistamiseksi. Kotoutuminen tapahtuu maahanmuuttajien useilla elämän alueilla. Kotoutumisprosessissa he pyrkivät rakentamaan sosiaalisia verkostojaan ja varmistamaan asemansa uusissa yhteisöissä opettelemalla uuden kielen ja kulttuurin toimintatapoja.

(Johannan esitys)

 

Marianne Teräksen tutkimus kohdistuu maahanmuuttajien lapsiin ja nuoriin koulutuksen siirtymävaiheissa. Hän lähestyi asiaa ensin tilastojen ja aikaisempien tutkimusten valossa mm. sukupolven ja siirtymän käsitteiden avulla. Käytännön haasteet jakautuvat yhtäältä koulutuksen ja oppilaitosten pedagogisiin ratkaisuihin ja toisaalta nivelvaiheisiin kuten siirtyminen perusasteelta toiselle asteelle. 

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää juuri siirtymävaihetta ja kehittää pedagogisia ratkaisuja opetuksen tueksi. Tutkimuksen aineisto käsittää mm. nuorten haastatteluja, Helsingin kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden kyselyn ja haastatteluja sekä ns. interventio-aineiston oppilaitoksessa. Nuorten haastatteluissa nousevat vastuullisuus, pärjäämisen tarve sekä arvostus koulutusta ja työllistymistä kohtaan tärkeiksi, toisaalta opinto-ohjauksen ja nuoren tukiverkoston merkitys nivelvaiheessa on suuri. Toiselle asteelle siirtymiseen liittyy useita tekijöitä, joista kielelliset tekijät nousivat edelleen tärkeimmiksi, muita olivat esimerkiksi kouluun ja opetukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät tekijät. Muutoslaboratorio-interventiossa kehitettiin uutta ammatillisen opetuksen säie-mallia, jossa oppimisen kohteena ovat ammatin kulttuuriset käytännöt ja oppimiseen punoutuu monta yhtäaikaista säiettä kuten kielen ja kulttuurin, eri aineiden ja työn oppiminen. (Mariannen esitys)

 

Carine Cools Jyväskylän yliopistosta sekä OPCE-projektista kertoi korkeasti koulutettujen maahanmuuttajanaisten vaikeasta pääsystä Suomen työmarkkinnoille. (Carinen esitys).

 

Monikulttuurisuusyhdistys Familian toiminnanjohtaja Tarja Monto korosti kommentissaan tarpeeksi kattavan ja kaikkien perheenjäsenten tilanteen erikseen huomioivan alkukartoituksen tärkeyttä maahanmuuttajien kanssa työskenneltäessä.  Perheenjäsenten kotouttamissuunnitelmien on tuettava toisiaan.

 

Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sekä Eve Kyntäjä SAK:sta totesivat kommenttipuheenvuoroissaan, että maahanmuuttajien työmarkkina-asemassa on käytännön tasolla vielä toivomisen varaa Suomessa. Vaikka lainsäädäntö ja ohjeistuskin ovat kunnossa, maahanmuuttajatyövoimalla saattaa silti olla marginaaliset työolosuhteet. Seurantatiedon kerääminen tutkimuksen avulla asiaintilan parantamiseksi on usein vaikeaa, sillä tämän potentiaalin hyödyntämiseksi tarvittavaan rekisteritietoon on vaikea päästä käsiksi.  Muihin Pohjoismaihin verrattuna maahanmuuttajanaiset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa.  Viime vuosien talouskriisi vain heikensi heidän asemaansa entisestään monien joutuessa työttömiksi.  Lähtömaa-alueittain jaoteltuna vahvimmilla ovat OECD-maista tulleet.  Heitä jonkin verran heikommassa asemassa ovat lähialueilta saapuneet naiset. Kaikkein haavoittuvimpia ja huono-osaisimpia ovat muista maista saapuneet maahanmuuttajanaiset. (Merjan esitys)

 

ILTAPÄIVÄ

Iltapäivän puheenjohtajana toimi professori Johanna Lasonen (Unversity of South Florida ja Jyväskylän yliopisto)

 

Euroopan muuttoliikeverkoston kansallisen yhteyspisteen edustaja Riikka Asa esitteli seminaarissa verkoston vuonna 2010 toteuttamaa tutkimusta maahanmuutosta työvoimapulan ratkaisijana. EU-jäsenmaiden toimittamista tutkimuksista laadittavan synteesitutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin erilaisia työvoimapulan tunnistamismekanismeja sekä keinoja vastata kansalliseen työvoimapulaan. Alustavien synteesitulosten perusteella syyt työvoimapulaan eri EU-jäsenmaissa ovat joko määrällisiä tai laadullisia. EU-jäsenmaat kilpailevat usein samoista työvoimaresursseista EU-alueen sisällä sekä kolmansissa maissa. Kilpailukyvyn säilyttäminen työntekijämarkkinoilla sekä muuttuvassa toimintaympäristössä väestön ikääntymisen myötä nähdään EU-maissa haasteelliseksi ja työperusteinen maahanmuutto onkin saamassa EU-27 alueella lisää jalansijaa maahanmuuttopolitiikassa kiristyneestä asenneilmapiiristä huolimatta. Kansallisilla tasoilla jo nyt toteutetut lainsäädäntömuutokset eivät kuitenkaan ole yksin osoittautuneet toimivaksi keinoksi vastata työvoimapulaan, vaan toimenpiteitä tarvittaneen myös EU-tasolla mm. kolmansissa maissa suoritettujen tutkintojen tunnistamisen sekä toisaalta ns. harmaiden työmarkkinoiden estämisen osalta. (Riikan esitys)

 

Muissa esityksissä käsiteltiin kulttuurienvälisiin käytäntöihin liittyviä projekteja koulutuksen ja työelämän näkökulmista. Iltapäivä oli organisoitu paneeliksi, jota moderoi Tuomas Martikainen Helsingin yliopistosta. David Hoffman Jyväskylän yliopistosta puhui korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien asemasta yliopistoissa. (Davidin esitys

Rana Sinha Dot-Connectista kiinnitti huomiota asenteiden merkitykseen työelämässä ja siihen kuinka asenteet vaikuttavat esimerkiksi rekrytoinnissa ja Markus Laitinen esitteli Helsingin yliopiston kansainvälisyys strategiaan liittyviä prosesseja. (Markuksen esitys ja tiivistelmä

Jose Cerf esitteli kolme AIKE-internationalin maahanmuuttajuuteen liittyvää projektia: MORO- ja MANU-projektit, ja nyt käynnissä oleva Aikis-projekti, jossa he ovat yhtenä toimijana. Projekteissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja välineitä olivat esimerkiksi kulttuurivälittäjä- ja kulttuuritulkkikoulutukset sekä näyttömateriaalit. Aikis-projekti keskittyy mm. selkokielisen oppimateriaalin tuottamiseen. (Josen esitys

Liisa Folkersma Akavasta kertoi ammattiliittojen näkökulmasta asiasta ja meneillään olevista projekteista. Abahassine Lahcen Jyväskylän kaupungista puhui erityisesti lapsille ja nuorille suunnatuista hyväksi koetuista palveluista kuten läksykerhoista. Anu Riila kertoi Helsingin kaupungin henkilöstöstrategiasta ja meneillään olevista projekteista. Yleisö osallistui keskusteluun esittämällä kysymyksiä ja kommentoimalla mm. ammattikorkeakoulujen englanninkielisten ohjelmien tilanteesta, korkeakouluihin valmistavista koulutuksista, ja myös kielen oppimiseen liittyvät kysymykset askarruttivat. Päivän päätteeksi pidettiin kavalkadi, jossa osallistujat saattoivat kertoa heidän omilla työpaikoillaan meneillään olevasta työstä.

 

Muutama kuva seminaarista.

 

Johtaja Kristina Stenman
Sisäasiainministeriön kotouttamisyksikön johtaja Kristina Stenman
RAS EMN OPCE 23052011
Ylitarkastaja Riikka Asa Suomen EMN-yhteyspisteestä.

3 yleisöä
Seminaarin yleisöä

Kiitokset kaikille osallistuneille!

 

Järjestäjien yhteystiedot:

Professori Johanna Lasonen

OPCE-tutkimusprojekti, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto lasonen@usf.edu; johanna.lasonen@jyu.fi

 

Tulosalueen johtaja Kielo Brewis

Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN)

kielo.brewis@migri.fi