Suomen yhteyspiste osallistui 22.5.2012 Roomassa kansainvälisiä opiskelijoita koskeneeseen workshopiin

Rooma WS 22052012

Berit Kiuru ja Riikka Asa EMN:n Suomen yhteyspisteestä osallistuivat twinning-toiminnan puitteissa Roomassa järjestettyyn, kansainvälisiä opiskelijoita käsitelleeseen workshopiin. Workshop kokosi yhteen asiantuntijoita kansalaisjärjestöistä, ministeriöistä ja tutkimuslaitoksista keskustelemaan kansainvälisten opiskelijoiden tilanteesta Italiassa sekä parhaista käytänteistä heidän integroimisekseen kansallisille työmarkkinoille. Berit esitteli workshopissa alustavia Suomen tuloksia EMN.n tutkimuksesta Immigration of International Students to the EU, joka valmistuu elokuussa 2012.

 

Carolina Brandi (National Research Council) valotti Italian tilannetta tilastotiedoin; OECD:n mukaan kansainvälisten eli kolmansista maista tulevien opiskelijoiden kokonaismäärä länsimaissa on kasvanut 45 prosentilla vuosina 1998-2003. Italiassa oli lukuvuonna 2009-2010 noin 60 000 kansainvälistä opiskelijaa, mikä ilmensi 3,5 %:n kasvua edellisvuosiin. Italia ei kuitenkaan kokemuksen mukaan ole erityisen haluttu maa suorittaa korkeakouluopintoja –syynä ovat englanninkielisten kurssien vähyys sekä rajoittuneet työllistymismahdollisuudet. Tosiasia on myös se, etteivät kansainväliset opiskelijat katso itselleen hyödylliseksi opiskella italian kieltä kielen maantieteellisen rajoittuneisuuden vuoksi. Vuonna 2011 Italia myönsi opiskelijan oleskeluluvan 30 260 ulkomaiselle opiskelijalle mikä oli 9,1 prosenttia kaikista myönnetyistä oleskeluluvista. Brandin mukaan opiskelijoiden osuus myönnetyistä oleskeluluvista on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa vuodesta 2008 lähtien.

 

Italiassa opiskelevat korkeakouluopiskelijat tulevat pääasiassa Kreikasta; Brandi kertoi 30 vuoden aikana 15 000 kreikkalaisen opiskelijan valmistuneen italialaisista korkeakouluista. Kolmansista maista tulevien opiskelijoiden lähtömaita ovat puolestaan pääsääntöisesti olleet Israel, Iran, Jordania sekä Libanon.

 

Kansainvälisten opiskelijoiden pääainevalinnat ovat Brandin mukaan muuttuneet sitten 1980-luvun, jolloin runsas kolmasosa opiskelijoista suuntautui lääketieteen opintoihin arkkitehtuuriopintojen ollessa toiseksi suosituin pääaine. Sittemmin suosituimmiksi pääaineiksi ovat nousseet tilastotieteet, lääketieteellinen tekniikka, sosiaalitieteet sekä lingvistiikka.

 

Italialla ei ole erityistä politiikkaa kansainvälisten opiskelijoiden maahan houkuttelemiseksi. Opiskelijoiden oleskelulupajärjestelmä on varsin tiukka oleskeluluvan säilyttämiseksi; yliopistoilla on käytössään lukukausimaksut mutta stipendiohjelmia kansainvälisille opiskelijoille on olemassa varsin vähän. Edelleen opiskelijoiden on osallistuttava vuosittaisiin testeihin säilyttääkseen opiskeluoikeutensa. Valmistumisen jälkeen hankalaksi on muodostunut oleskelulupaperusteen vaihtaminen opiskelijasta työntekijäksi; toisaalta italian kielen taidon puuttuessa työllistyminen on erityisen vaikeaa. Olena Ponomareva La Sapienza –yliopistosta kertoi kolmasosan kansainvälisistä opiskelijoista keskeyttävän opintonsa englanninkielisten kurssien vähäisyyden vuoksi. Hän korostikin yliopistojen bilateraalisia sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Martin Nkafu Lateranense –yliopistosta kertoi omassa esimerkissään kotimaansa Kamerunin ponnistuksista lisätä opiskelijavaihtoa italialaisiin yliopistoihin. Nkafun mukaan pääkaupungin Yaounden yliopistoon on perustettu italian kielen lehtoraatti opiskelijoiden valmentamiseksi italiankielisiin opintoihin. Nkafu myös nosti esityksessään esiin merkittävän ongelman joka koskee kaikkia eurooppalaisia yliopistoja: yliopisto-opintojen vaikean sovittamisen kolmansien maiden työelämän tarpeisiin. Nkafu peräänkuuluttikin opinto-ohjelmien räätälöimistä tämän erityisryhmän tarpeisiin osana Euroopan maiden kehitysmaapolitiikkaa.