METROPOLIS-konferenssi, Haag, Hollanti 4-8.10.2010 - Konferenssin antia ja vaikutteita

Osallistujat Euroopan muuttoliikeverkoston Suomen yhteyspisteestä sekä Maahanmuuttovirastosta: Kielo Brewis, Riikka Asa, Rafael Bärlund ja Arno Tanner

 

Metropolis-konferenssin omat yhteenvedot plenary sessioista löytyvät tästä linkistä:

http://www.metropolis2010.org/?pid=406

Alla olevat yhteenvedot ovat osallistujien huomioihin ja muistiinpanoihin perustuvia.

 

Plenary session 1, 5.10.2010 "Justice and Migration"

 

Jan Rath, Professor of Urban Sociology, University of Amsterdam; Co-Chair of International Metropolis Project

Key note speaker: Elspeth Guild, Jean Monnet Professor ad personam of European Migration Law at Radboud University, Nijmegen, Senior Research Fellow, Centre for European Policy Studies, Brussels

J.J van Aartsen, Mayor of the city of the Hague; Eimert van Middelkoop, Minister for Housing, Communities and Integration, the Netherlands; Marnix Norder, Deputy Mayor of the city of the Hague; Howard Duncan, Executive Head of the International Metropolis Project; Peter Sutherland, UN Special Representative for Migration

 

Prof. Jan Rath avasi Metropolis 2010-konferenssin ensimmäisen plenaarisession Hollannin kuningatar Beatrix:in läsnäolessa. Seuraavaksi puhui Haagin kaupungin pormestari, J.J. van Aartsen, joka muistutti kuulijoita Haagin kaupungin historiasta jossa kulttuurinen moninaisuus aina on ollut tärkeässä osassa. Hollannin asunto-, yhteisö- ja kotouttamisasioista vastaava ministeri, Eimert van Middelkoop, puhui kasvavan moninaisuuden mukana tulevista haasteista, joihin hänen mukaansa voi vastata hyvällä hallinnolla sekä kansalaisten ja kuntien yhteistyöllä. Haagin kaupungin varapormestari, Marnix Norder, painotti avoimen ja tasapainoisen keskustelun tärkeyttä muuttoliikeasioissa. Asioista on voitava keskustella ilman leimautumisen riskiä. Muuttoliikeestä on tullut pysyvä osa globaalia kehitystä ja hän varoitti että liian tiukat maahanmuuttomääräykset voivat vahingoittaa Hollannin kilpailukykyä. Metropolis-projektin toimitusjohtaja Howard Duncanin mukaan yleistä keskustelua maahanmuuttoasioista leimaa epävarmuus ja luottamuksen puute nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Samaan aikaan politiikka ollaan kiristämässä. Oikeudenmukaisuutta ja empatiaa tarvitaan moninaisuuden hallitsemisessa, jotta jännitteitä ja konflikteja yhteiskunnassa voidaan vähentää. Maahanmuuttajien tulisi pystyä tuntemaan legitiimiä yhteenkuuluvuutta uuteen yhteiskuntaansa, jotta sitä kautta kaikki voivat osallistua yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.

YK:n muuttoliikkeen erikoislähettiläs, Peter Sutherland(videolinkin kautta), keskittyi globaalin muuttoliikkeeseen ja yksittäisten valtioiden toimintaan sen hallitsemisessa. Hän myöntää että yksittäisillä valtioilla on oikeus kontrolloida muuttoliikettä, mutta vastustaa liian tiukkoja määräyksiä sekä maahanmuuttajien pitämistä yhteiskuntien ulkopuolella. Hän ei välttämättä usko että muuttoliikkeen globaaliin hallintaan tarvitaan tai on edes mahdollista luoda oikeudellisesti velvoittava sopimus tai instrumentti ja toivoi että konferenssissä keskityttäisiin etsimään ratkaisuja käytännön pulmiin.

Key note-puhuja Elspeth Guild käsitteli esityksessään maahanmuuttajien oikeuksia; vasta kohdevaltion kansalaisuuden saaminen takaa täydet oikeudet, mutta se ei ole realistinen mahdollisuus kuin pienelle osalle maahanmuuttajia. Hän vertasi kansalaisuutta yleisiin ihmisoikeuksiin ja totesi että nykyään valtioilla ei enää ole yksinoikeutta oikeuden jakamiseen. Ylikansalliset normit määrittävät tätä nykyä mm. ihmisoikeuksia ja niistä tulisi lähteä liikkeelle kun pohditaan muuttoliike- ja kansalaisuusasioita.  

Yhteenvetona voitiin todeta että globaalin muuttoliikkeen laajuuden takia, muuttoliikepolitiikka ei enää voi olla ainoastaan yksittäisten valtioiden tahdon sanelemaa, vaan siinä tulee huomioida oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet laajemminkin.         

 

Plenary session 2, 5.10.2010  "The right to the city – Urbanisation and International migration"

 

Leo Lucassen, Professor of Social History, Leiden University; Adrian Favell, Professor of Sociology, University of California Los Angeles; Leslie Page Moch, Professor of History, Michigan State University, East Lansing; Fei Ling Wang, Professor of International Affairs, The Sam Nunn School of International Affairs, Georgia Institute of Technology, Atlanta

 

Prof. Leo Lucassenin johdolla tarkasteltiin sisäistä ja ulkoista työvoiman muuttoliikettä analogiana. Erityistä huomiota ansaitsi Prof. Fei Ling Wangin kuvaus Kiinan Hukou-systeemistä, jossa usea miljoona kiinalaista elää eräänlaisena sisäisenä, oikeudettomana siirtotyöläisjoukkona. Mm. Pekingin olympialaiset rakennettiin tällaisella systeemillä. Hukou-työläiset on keskushallinnon luvalla hallinnollisin päätöksin suljettu ulos kunnallisesta rekisteröinnistä. Kiinan valtion edustaja katsomossa vetosi hyviin käytäntöihin eräissä kaupungeissa, Hukoun lopettamiseksi, mutta tämä ei vakuuttanut Wangia. Wang maalaili kaikkia niitä vakavia ongelmia, mitä laiton kiertotyöläisyys aiheuttaa kaupungeissa, ja varoitti Eurooppaa kiertomuuttoajattelun, "circular migration" ulottamista tällaiseen. Kyse on Kiinan vaietusta paarialuokasta, jonka ei anneta edes rakentaa itselleen hökkeleitä.

 

Plenary session 3,  6.10.10  Living in Limbo: Forgotten refugees:

 

Eduard Nazarski, Director Amnesty International The Netherlands; Bert Koenders, Former Minister of Development Cooperation, The Netherlands; Wenona Giles, Professor of Social Sciences and Deputy Director of Center for Refugee Studies, York University Toronto; Bonaventure Rutinwa, Senior Lecturer in Law, University of Dar es Salaam; Paolo Artini, Deputy Regional Representative, UNHCR

 

Session puheenjohtajana toimi Amnesty  International’in Hollanin johtaja Eduard Nazarski. Session tarkoituksena oli löytää ratkaisuja niihin ongelmiin, jotka liittyvät pitkittyneeseen pakolaistilanteisiin, jollaisissa  yli 50 % maailman pakolaisista elää.  Wenona Giles, (Professor of Social Sciences and Deputy Director of Center for Refugee Sudies, York University, Toronto)  totesi puheenvuorossaan, että pitkittyneessä pakolaisuudessa elävien elinkeinonharjoittamisen edellytysten parantaminen ja koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen voimavaraistavat heitä ja  lisäävät heidän omavaraisuuttaan.  Monissa vastaanottajamaissa pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien  eroja ei huomioida tarpeeksi. Paolo Artini  (UNHCR Regional Director) korosti, että sisäisessä maanpaossa elävien tilanne on usein täysin rinnastettavissa kotimaansa ulkopuolelle joutuneiden pakolaisten tilanteesee ja että huomionarvoista on, että suurin osa molemmanlaisista  pakolaisista elää kehitysmaissa, ei taloudellisesti vauraissa länsimaissa. UNHCR:n huolenaihe on myös se, että vapaaehtoinen paluu on yhä harvemmin todellinen vaihtoehto monien konfliktien pitkittyneen luonteen vuoksi. Uudelleensijoittaminen kolmansiin maihin pitäisi sen vuoksi olla kestävän ratkaisun kulmakivi, vaikka toistaiseksi pakolaisten sjioittaminen maapallon pohjoisosan valtiohin (Global North) onkin ollut vain pieni osa pitkittyneen pakolaisonglman ratkaisua ja etenkin Euroopassa kansainvälinen suojelu saa yhä väöhemmän sijaa.  Andrew Mbogori toi best practice esimerkin Tansaniasta, joka on sijoitanut Burundilaisia pakolaisia vuodesta 1972 lähtien. Vuonna 2007 Tansanian hallitus UNHCR:n avustaman kehitti uuden kansallisen ohjelman tälle pakolaisryhmälle. Vaihtoehtoina oli Tansanian kansalaisuuden ottaminen tai paluu kotimaahan. 162,000 henkilöä sai Tansanian kansalaisuuden ja heidän kotouttamisekseen kaupunkioloihin kehitettiin paikkakuntakohtaisia erityisohjelmia. Bert Koenders (Former Minister of Development, Holland) totesi, että pitkittyneiden konfliktien takia pakolaisten on vaikea päättää, milloin olisi hyvä aika palata takaisin kotimaahan. Yhteenvetona todettiin, kaikki kolme ratkaisumallia -  uudelleensijoittaminen, turvapaikan myöntäminen lähialueella tai vapaaehtoinen paluu – vaativat pakolaisten omatoimisuutta jota koulutus lisää. Hallitusten tulisi  olla valistuneen tietoisia myös siitä, että on heidän omissa intresseissään löytää kestäviä ratkaisuja pakolaisuuskysymyksiin.

 

Plenary session 4     6.10.10 Fostering Urban Citizenship in a Reluctant Country of Immigration

 

Mohamed Baba Co-founder and partner of MEXIT, Marnix Norder Deputy Mayor, City of Hague, Evelien Tonkens Chair of Foundation Refugees International & Active Citizenship University of Amsterdam, Prof. Richard Bedford Director of The Population Studies Centre, Unviersity of Waikato, NZ,  Valerie Preston, Professor of Urban Geography, York Unviersity, Toronto

 

Maahamuutto- ja kotouttamispolitiikka ovat aina kulloisenkin paiakklisen ja kansallisen kontekstin sanelemaa. Haagin kaupunki Hollanissa esimerkiksi mobilisoi asukaskuntansa, myös maahanmuuttajat, YHTEISTEN intressien ympärille, kun taas joidenkin toisten maiden politiikkavaihtoehdot pyrkivät katsomaan maahanmuuttoa ja kotouttamista monimuotoisuuden näkökulmasta. Evelien Tonkens tarkasteli, miten Hollannin, Ranskan ja Iso-Britannian lehdistössä käsiteltiin kansallisia juhlapäiviä, homoseksuaalisuutta, kotiväkivaltaa ja  ex-muslimeja maahanmuuttajanäkökulmasta: Hollannissa ne yhdistettiin selvästi islamilaisten ja länsimaisten arvojen yhteensovittamattomuuteen,  mutta  Ranskassa ja Iso-Britanniassa näin ei tehty, vaan niille tarjottiin jokin muu konteksti. Richard Bedford toi mielenkiintoisen analogian eurooppalaisista uudisasukkaista Uudessa Seelannissa valottaakseen sitä uhkaa ja ahdistusta jota monet Euroopan kansat nykyisin kokevat maahanmuuttajien tuodessa omat vaikutteensa heidän yhteiskuntiinsa. On tärkeää panna asiat historialliseen kontekstiin ja katsoa maahanmuuttoa  muutosprosessina, jossa on pitkän aikavälin hyötynäkökulma. Paikallisten ja valtiollisten toimijoiden tulisi olla ennakoivia toimissaan maahanmuuton ja kotouttamistoimien hallinnoinnissa, ei reagoivia ja reaktiivisia.

 

Plenary session 5, 7.10.2010 "The nexus of media, public opinion and policy"

 

Baukje Prins, Associate Professor Citizenship and Diversity, The Hague University of Applied Sciences Maarten Hajer, Professor of Public Policy, University of Amsterdam; Director Netherlands Environmental Assessment Agency The Hague; Hubert Smeets, Author and Journalist NRC Handelsblad; Ravindra Kumar, Editor and Managing Director The Statesman, India; Tarun Vijay, Member of Parliament Rajya Sabha, India; Aidan White, Secretary General International Federation of Journalists, Belgium

 

Prof. Jan Rathin johdolla pohdittiin, ovatko kaupalliset arvot syöneet syvällisen, tutkivan journalismin, jolloin maahanmuuttokeskusteluun liittyvä eettinen pohdintakin jää helposti pois. Tästä kannasta oli kuitenkin erimielisyyttä, ja moni panelisti arvioi totuutta etsivän journalismin olevan edelleen voimissaan. Hankalaksi hyvän maahanmuuttouutisoinnin tekee kuitenkin sähköinen media, joka jakaa heikkotasoistakin ja jopa väärää tietoa. Uuden sähköisen median ongelmat tekevät entistä tärkeämmäksi taustoittamisen, pääkirjoitukset ja ulkomaantoimittajien määrän lisäämisen. Tämäkään ei välttämättä hyvään maahanmuuttojournalismiin riitä, sillä kaikissa toimittajissakin on "rasismin siemen". Esimerkiksi otettiin hinduvähemmistö Intian Kashmirissa – paikallinen media raportoi hindujen ongelmista erittäin vähän.

 

Plenary session 6, 7.10 The Right to Maintain One's Identity: A Unversal Right?

 

Jan Rath, Professor of Urban Sociology, University of Amsterdam, Co-Chair of the International Metropolis Project; Nahed Salim, Author and Journalist Throuw; Paul Spoonley, Professor of Sociology, Massey University Auckland; Loren Landau, South Africa

 

Jan Rath aloitti toteamalla että erilaisuuden tunteminen ja tulkinta vaihtelee paljon; jotkut ihmiset ovat pidättyväisempiä kuin toiset, mutta rasismi on liian helppo selitys ollakseen kattava. Myös politiikkatasolla todetaan usein että jos joku haluaa tulla meille, hänen on sopeuduttava ja sulauduttava joukkoon ollakseen tervetullut. Moninaisuuden puolesta puhutaan vain kauniissa puheissa. Tarvitaanko tosiaan kotouttamis- ja sopeuttamistoimenpiteitä? Entä mikä on kansallisvaltion rooli, onko kaikilla jotain yhteistä, pitääkö tämä edelleen paikkaansa maahanmuuttoa koskíen?

Nahed Salimin mielestä universaalit oikeudet ovat myös yksilön oikeuksia, eli maahanmuuttajan tulee saada pitää kiinni myös omasta identiteetistään. Toinen asia on sitten länsimaisen yhteiskunnan yksilökeskeinen kulttuuri, joka usein eroa radikaalisti monen maahanmuuttajan lähtömaan kollektiivisesta kulttuurista, jossa perhe, sukulaiset, klaani tai muu yhteisö on tärkein; miten se vaikuttaa ja mitä ristiriitoja se luo? Voidaan ehkä hieman yleistäen todeta että ne maahanmuuttajat jotka ovat sopeutuneet hyvin kohdemaansa yhteiskuntaan eivät painota omaa identiteettiään ja kulttuuriaan, kun taas heikommin sopeutuneet herkemmin korostavat omaa taustaansa. Tämä voi johtaa eristäytymiseen sekä konflikteihin myös oman etnisen ryhmänsä tai jopa perheensä sisällä, koska sopeutmisprosessi etenee eri lailla ja eri nopeudella. Yhtenä esimerkkinä Salim esitti sen että heikommin sopetuneet vetoavat esim. useammin uskontoonsa konfliktitilanteissa. Toinen asia on että useimmiten enemmistö määrittelee maahanmuuttajien identiteetin; jopa 45 vuoden maassa oleskelun jälkeen saa kuulla että "jos et pidä tästä, mene kotiisi".

Loren Landau valotti asiaa Etelä-Afrikan näkökulmasta missä hän arvioi tilanteen olevan se mikä Eurooppaa odottaa muutaman sukupolven päästä. Eri ryhmiä on niin monta että varsinaista enemmistöryhmää ei enää ole; mitä yhteistä saman valtion rajojen sisällä elävillä sitten on? Tulee yrittää löytää tietyt kaikkia yhdistävät arvot, mutta niitä ei pidä pakottaa maahanmuuttajille. Nykyään yleistyy se että maahanmuuttajat valitsevat asiat, joihin he haluavat samaistua, he ikään kuin "shoppailevat" arvoja hieman tilanteen mukaan. Liian tiukat kotouttamispolitiikat/toimenpiteet jossa tarjotaan vain yhtä oikeaa mallia eivät tule onnistumaan tälläisissa tilanteissa.

Paul Spoonley lähestyi asiaa Uuden Seelannin perspektiivistä; siellä ihmisillä on itse mahdollisuus määritellä ja ilmaista identiteettinsä esim. eri viranomaisten kanssa toimiessa. Tämä on johtanut siihen että eri identiteettejä on virallisissa tilastoissa enemmän kuin kansalaisia tai maahanmuuttajia, koska ihmiset määrittelevät itsensä eri lailla eri tilanteissa. Hän myös erityisesti painotti maailman taloustilanteen merkitystä ja sen vaikutusta kansainväliselle muuttoliikkeelle ja sitä kautta myös identiteettejen muodostumiselle. Hän myös ilmaisi huolensa siitä että oikeusistuinten edustajat eivät ole mukana näissä keskusteluissa, vaikka he useimmiten ovat se viimeinen instanssi kun ihmisten kohtaloita päätetään.

 

Plenary session 7,   8.10.10 Round table discussion: The role of Civic community

 

Petra Stienen  Advisor on Diversity, Diplomacy and Democratisation,  Sheela Patel Founder Society for the Promotion of Area Resource Centre,  Nicola Piper Senior Lecturer of Political Socioloty, Swansea university, Halim El  Madkouri, Program manager, FORUM Institute for Multicultural Affairs, Les Linklater, Assistant Deputy Minister, Strategic and Programme Policy, CIC, Canada

 

Tämä pyöreänpöydän keskustelu käsitteli kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan roolia maahanmuutossa ja kotouttamisessa lähinnä kolmesta  näkökulmista: Miten pitkälle kansalaisjärjestöt edustavat ja palvelevat maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen etuja, missä määrin niiden tulisi tehdä yhteistyötä hallitusten kanssa ja miten niiden toiminnan vastuullisuus varmistetaan.  Lopputulemana oli näiden näkökulmien limittyminen;  Kansalaisjärjestöjen edustuksellisuus maahanmuuttajien ja vierastyöläisten suhteen sekä niiden vastuullisuus varmistetaan nimenomaan niiden yhteistyöllä valtiollisten toimijoiden kanssa. Mitä tulee terminologiaan, kaikki panelistit olivat sitä mieltä, että on parempi puhua kansalaisyhteiskunnan toimijoista (civil society organisations) kuin kansalaisjärjestöistä (NGO). Suomeksi termi kansalaisjärjestö vastaakin paremmin civil society organisation käsitettä kuin Non-governmental Organisation-käsitettä.  Tarvitaan sekä niinä kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät yhteistyötä valtiollisetn toimijoiden kanssa silläkin uhalla, että ne nähdään valtion alihankkijoina ja niiden päämäärien toteuttajina, kuten myös itsenäisyytensä pitäviä järjestöjä, jotka voivat toimia sosiaalisen diplomatian agentteina, jotta syntyisi merkitykselinen dialogi paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

 

Plenary session 8.       8.10.10 Towards Global Governance of Internationa migration

 

Demetrios Papademetriou, President of MPI, Washington D.C. ,Khalid Koser Course Director, Geneva centre for Security Policy, Susan Martin, Professor of International Migration, Georgetown University, Washington D.C.

 

Kansainvälisen muuttoliikkeen globaalista hallinnasta on puhuttu paljon, mutta sen tiellä on monia esteitä. Demterious Papademetriou kysyi, miksi niin vähän on saatu aikaan, mitä voitaisiin tehdä globaalilla, alueellisilla ja kansallisilla tasoilla? Miten asiassa päästäisiin paremmin etenään, jos muuttoliikepolitiikkaa ajateltaisiin osana ulkopolitiikan ratakaisuja?  Khalid Koser  totesi, että globaalin hallintojörjestelmän puolesta puhuvat seuraavat pakottavat syyt: 1. muuttoliike ON globaali ilmiö, 2. valtiollisia suvereeniteettipyrkimyksiä vartioivien kansallisten maahanmuuttopolitiikkojenkaan luominen ei onnistu ilman kansainvälistä yhteistyötä  (on siis suvereenien valtioiden omissa intresseissä löytää YHTEISIÄ ratkaisuja joista kaikki hyötyvät). 3. maahanmuuttajien oikeuksien turvaamisessa on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti suuria aukkoja (protection gap) 4. työvoiman kysynnän ja tarjonnan välinen ristiriita tulevaisuudessa ja ennustettu muuttoliikkeen kasvu ilmastonmuutoksen seurauksena 5. Mikä tärkeintä, nykyinen kansainvälinen keskusteluilmapiiri on asialle suotuisa ja sitä pitäisi osata   hyödyntää.  Esteinä prosessin etenemiselle on valtioiden suvereniteetti, työvoiman kysynnän ja tarjonnan välinen globaali epäsuhde, institutionnalinen toimettomuus (Koserin mukaan ei ole olemassa mitään  kansainvälistä laillista toimijaa, jolla olisi vastuu kansainvälisen muuttoliikkeen hallinnoimisesta. ILO:n voisi häönen mielestään ottaa esimerkiksi siitä, kuina kansainvälistä muuttoliikettä voisi hallinnoida demokraattisesti.) Viimeisin este Koserin mukaan on se, että nykyinen järjestelmä näyttää toimivan suhteellisen hyvin.  Susan Martin otti muuttoliikkeen globaalin hallinnon teoreettiseksi lähtökohdaksi DStephen Krasener’in teorian kansainvälisistä regiimeistä, joita kuvaavat normit, päätöksentekosäännöt ja proseduurit. Mitä muuttoliikkeeseen tulee, normeista ja periaatteista vallitsee melko suuri yhteisymmärrys globaalisti, mutta maahanmuuttajien oikeuksien perusteet ovat edelleen melko heikoissa kantimissa. Global Forum of Migration and Development  (GFMD) on tehnytnhyvän aloitteen yhteistyöstä keskustelemiseksi, mutta proseduureista puhuminen puuttu melkein kokonaan.

 

Lopputulemana todettiin, että hallitusten ja kansalaisten välillä pitäisi olla tehokkaampi ja vaikuttavampi keskusteluyhteys koskien muuttoliikkeen vaikutuksia ja koko kansalaisyhteiskunnan  mielipiteen tulisi heijastua debateissa. Lisääntynyt kansainvälinen dialogi on hyvä ensi askel, mutta globaali muuttoliikkeen hallinta on vielä kaukaista tulevaisuutta.

 

Workshop-yhteenvetoja

 

WS 123 Marriage migration and integration: what’s the challenge?

Katherine Charsley: University of Bristol, Dept. of Sociology, U.K

Joke Van der Zwaard, Independent researcher, The Netherlands

 

Tämä työpaja antoi vertailutietoa mm. Iso-Britannian ja Hollannin tilanteista avioliittoperusteisen maahanmuuton osalta. Tutukija Katherine Charsley totesi, että  Iso-Britanniassa perinteisesti maahanmuuttajataustaisten henkilöiden  aviopuolisoiden lähtömaina ovat olleet Etel-Aasian maat, oli sitten kyse ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajista.  Nyt kolmanneksi suurimmaksi  ryhmäksi ovat nousseet  ovat Filippiineitä rekrityoitujen sairaanhoitajien puolisot,  joille heidän vaimonsa muutaman maassaolovuoden jälkeen hakevat oleskelulupaa.  Mielenkiintoista on se, että on yksi iso osa-alue, jota ei ole lainkaan tutkittu, nimittäin Iso-Britannian kansalaisten amerikkalaiset puolisot (suurimmaksi osaksi naisia), vaikka he ovat 8.nneksi suurin ulkomaisten aviopuolisoiden ryhmä. Maahanmuuttoviranomaisten yhtenä haasteena ovat lumeavioliitot, sillä aikaisempia hallinnollisia menetelmiä niiden tarkistamiseksi on poistettu.  Toisaalta on vaikea määritellä mikä on aito avioliitto ja ymmärretään sekin, että järjestetty avioliitto on osa monen maahanmuuttajan perinteistä kulttuuria ja siinä on useimmiten kyse aidosta avioliitosta.  Maahanmuuton mahdollisuus tällaisen avioliiton solmimisessa saattaa silti olla yksi motivoiva tekijä.  Tutkimustieto tältä alalta on vielä varsin vähäistä. Toisaalta  Iso-Britannia on tiukentamassa  kansalaislainsäädäntöään. Kesäkuussa 2011 tulee voimaan ’Ansaittu kansalaisuus’–järjestelmä, jossa kansalaisuuden saa aikaisempaa myöhemmin, vasta 6-vuoden maassa oleskelun jälkeen, mutta jo 3-vuoden jälkeen jos on ollut ’aktiivikansalainen’, s.o. osallistunut kotouttamistoimiin ja / tai  päässyt työelämään mukaan.  Tämä saattaa aiheuttaa suurta haittaa ja turvattoman aseman  sellaisille ulkomailta muuttaneille puolisoille, jotka ovat esim. väkivaltaisessa parisuhteessa, sillä he eivät uskalla erota oleskeluluvan peruuttamien pelossa.   Ristiriita avioliittoperusteisessa maahanmuutossa on yhtäältä siihen tarvittavien säännösten ja toisaalta niiden aiheuttamien mahdollisten ihmisoikeusloukkausten, diskriminaation ja turvattoman aseman välillä.

 

Hollannissa tutkija Joke Van der Zwaardin totesi haasteina olevan kaksi seikkaa: 1. Avioliiton perusteella maahan muuttaneita pidetään yleisesti ottaen taloudellisesti tuottamattomina. 2.  Heidän kotouttamispalveluihin  pääsyä rajoitetaan liikaa ja se on liian kapealle sektorille suunnattu. Heillä on ollut oltava puolisostaan riippuvainen avioliiton perusteella saatu oleskelulupa 3 vuotta, ennen kuin he pääsevät kielikursseille ja perhekasvatuskursseille, joissa painotetaan hollantilaiseen yhteiskuntaan sopeuttavia kasvatusmenetelmiä. Tämä viivästyttää toisen sukupolven kotouttamisprosessia.  Maahanmuuttajapuolisoiden kotouttamiskoulutusten sisällöt on suunnattu alemman koulutustason omaaville. Korkeammin koulutetuille puolisoille ei ole olemassa räätälöidympiä ohjelmia, jotka valmentaisivat heidät pääsemään nopeammin työelämään, jos heidän puolisollaan on työpaikka, sillä katsotaan, että heidän miehensä kykenee elättämään puolisonsa.

Joke Van der Zwaartin tekemässä tutkimuksessa kävi myös ilme se, että Venäjältä, muista Itä-Euroopan maista ja Keski-Aasiasta tulleet korkeasti koulutetut naiset eivät ennen Hollantiin avioliittotarkoituksessa tuloaan olleet ottaneet selvää työmahdollisuuksistaan Hollannissa, tai Hollanin työmarkkinoista ja yhteiskuntajärjestelmästä yleensäkään, vaan ajattelivat, että tilanne kyllä selviää ja järjestyy sitten ainakaan paikan päällä. He tulevat valmistautumattomina kohtaamaan Hollannin todellisuutta.

 

WS 126 "Emigration states in the global governance of migration"

 

Francesco Ragazzi, Leiden University (The Netherlands); Jean Michel Lafleur, University of Liege (Belgium); Khalid Koser, Geneva Centre for Security Policy (Switzerland); Dovelyn Agunias, Migration Policy Institute (USA); Anupam Chander, University of California, Davis (USA); Breda Gray, University of Limerick (Ireland); Gurucharan Gollerkeri, Ministry of Overseas Indian Affairs (India)

 

Tässä pohdittiin mm. miten työvoimaa lähettävät maat ovat poliittisesti ja hallinnollisesti järjestäneet suhtautumisen lähtömuuttoon ja suhteisiin muuttajien kanssa. Monenlaista järjestelyä on, mm. Haitilla oma ministeriö, Filippiineillä osasto, ja monella maalla erilaisia monen ministeriön järjestelyjä. Vaikka Irlanti ei ole kehitysmaa, kuvailtiin laajasti Irlannin toimia omien ulkoirlantilaisten hyödyntämisessä. Tietysti kyse oli etenkin Yhdysvaltain irlantilaisten hyödyntämisestä. Kaikki ne, joilla vähintään yksi isovanhempi on irlantilainen, kuuluvat tähän "irlantilaisten" joukkoon. (Vaikkakin kansalaisuuslaissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos toinen vanhemmista on Irlannin kansalainen) Mieleen tuli ajatus, kuinka hyvin ulkosuomalaisparlamentin kautta hyödynnetään amerikansuomalaisten business-suhteita.

 

WS130 The value of life course perspective on immigrants

Barry Edmonston, University of Victoria, CA.  Sharon M. Lee University of Victoria, CA. Martha Justus Citizenship and Immigration Canada

 

Barry Edonston ja Sharon Lee esittelivät kandalaista tutkimusta, jossa vertailtiin aikaisempien, jo ennen  toista maailmansotaa Kanadaan tulleiden ja nykyisten maahanmuuttajien kodinomistamisprosentteja yhtenä avainindikaattorina sen selvittämiseksi, ovatko uudemmat, lähinnä Euroopan ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat sopeutuneet yhtä hyvin ja yhtä nopeasti kuin aikaisempien vuosikymmenien eurooppalaiset maahanmuuttajat.  Tutkimus  pyrki lisäämään ymmärrystä kotoutumisprosessista, maahanmuuttotutkimuksen nykytilasta sekä siitä, miten maahanmuuttopolitiikkaa tulee tehdä.  Tulokseksi saatiin, että nykyiset maahanmuuttajat hankkivat oman kodin keskimäärin paljon aikaisemmin kuin aikaisemmat maahanmuuttajasukupolvet. Se, mistä muusta kodin hankkimiseen käytetyt varat ovat poissa (esim. kotimaahan sukulaisille toimitetut säännölliset rahalähetykset). Tutkimuksessa ei myöskään otettu  huomioon paluumuuttoa, joka on n. 5 – 20 %, eikä sitä, millaista kulttuurista arvoa kodinomistukselle eri maahanmuuttajaryhmät panevat.

 

Kanadan maahanmuuttoviraston tutkimussyksikön päällikkö  Martha Justus totesi puheenvuorossaan, että elämänkaaritutkimuksen spesifikaatioiden tulee olla selkeämmät, jotta ne olisivat yhtenevät maahanmuuttopolitiikan tekijöiden tarpeiden kanssa.  Tällainen tutkimus vaatii laajaa tieteidenvälisyyttä ja samoin politiikantekijöiden tulisi huomioida tarpeeksi laajasti ne muutokset ja valinnat, joita maahanmuuttajilta vaaditaan.  Elämänkaaritutkimus on merkittävä apu politiikantekijöille, koska se korostaa transitiovaiheita. Maahanmuuttopolitiikan tekijät ovat kiinnostuneet seuraavista tiedoista:

1. Miksi ihmiset muuttavat pois omasta maastaan, onko kyse vapaasta valinnasta vai  pakosta, ja miski tietty kohdemaa? 2. Millainen on maahanmuuttajien kotimaan yhteiskunnan rakenne ja kultuuriset arvot? 3. Ikäfaktori: minkä ikäisinä muutetaan maasta ja mitkä ovat tiettyyn ikähaarukkaan kuuluvan henkilön odotukset maahanmuuton suhteen kulttuurisista, koulutuksellisista ja oman yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä syistä.  Maahanmuuttajan elämänkaaren synkronoiminen kantaväestön keskivertoedustajan elämänkaaren kanssa yhteneväiseksi ei tarkoita ainoastaan heidän välisen taloudellisen eron umpeenkuromista. Elmänkaariperspektiivin lisäarvo maahanmuttotutkimukselle on se, että sen avulla voidaan esittää talodellisten ja sosiaalispsykologisten tekijöiden yhteisvaikutus.

 

WS 132 Some Economic Outcomes of Immigrant Regionalisation in Immigrant Receiving Countries

 

Ather H. Akbari, Saint Mary's University, Canada; Pieter Bevelander, Malmö University, Sweden, Henrik Emilsson, Ministry of Integration and Gender Equality, Sweden

 

Ensimmäinen Ather H. Akbarin esitys koski tilastollista vertailua Kanadan Halifaxin ja Toronton välillä siitä miten maahanmuuttajat ovat pärjänneet työmarkkinoilla. Molemmissa kaupungeissa maahanmuuttajilla oli keskimäärin parempi koulutus kuin kantaväestöllä. Molemmissa tapauksissa koulutusta syrjittiiin, mutta Torontossa hieman enemmän. Halifaxissa korkeasti koulutettuja ylipäätänsä vähemmän kuin Torontossa, joten siellä korkeasti koulutetut maahanmuuttajat saivat helpommin koulutustaan vastaavaa työtä.  Seuraava esitys Ruotsin Pieter Bevelanderilta, koski politiikkamuutosten vaikutuksia; Ruotsi on muuttanut alueellistamispolitiikkaansa maahanmuuttajia silmällä pitäen radikaalisti muutaman kerran; nykyään kaikki saavat valita oman asuinpaikkansa. Kiinnostavaa oli että eri maahanmuuttajaryhmien pärjäämisessä oli suuria eroja; parhaiten työllistyivät perheenyhdistämisten kautta tulleet ja huonoiten kiintiöpakolaiset; turvapaikanhakijat olivat välimaastossa näiden kahden ryhmän välillä.

Lopputulemana oli että työmarkkinoille pääsemisessä ja sopeutumisessa on alueellisia eroja, niin Kanadassa kuin Ruotsissakin, mutta myös kantaväestön ja paikkakuntien koostumuksilla on suuri vaikutus, kuten myös kotouttamisessa toteutetulla politiikalla.

 

WS 201 Migration Integration Policy Index MIPEX

 

Thomas Huddleston, Migration Policy Group, Belgium; Keti Tskitishvili, British Concil, Belgium; Dirk Jacobs, Université Libre de Bruxelles; Rosario Farmhouse, High Commissioner for Immigration and Intercultural Dialoque, Portugal; Sarah Isal, the Runnymeade Trust, United Kingdom; Krista Schram, FORUM, the Netherlands; Kim Turner, Maytree Foundation, Canada

 

MIPEX on Migration Policy Groupin ja British Council:in yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on ollut kehittää työkalu, jolla voi verrata, analysoida ja parantaa kotouttamispolitiikan tehoa. Tähtäimenä' on verrata läpinäkyvyyttä ja tietämystä kansallisista politiikoista, muutoksista niissä sekä trendeistä, EU:n vaikutuksesta ym. Yhtenä tarkoítuksena on tuottaa tietoa kotouttamiskeskusteluun; lähinnä siihen mitä objektiivejä ja oikeutuksia kotouttamiseen liittyy. Mikä on ero laillisen kotoutumisen ja todellisen yhteisöllisen kotoutumisen välillä.

Dirk Jacobs esitteli MIPEXin käyttöä akateemisessa tutkimuksessa; Rosario Farmhouse käsitteli valtion näkökulmaa ja Sarah Isal indikaattorien käyttöä kansalaisjärjestöjen toimesta, varsinkin kommentoidessaan hallituksen lakiehdotuksia.

Kysymyksissä tuli esiin MIPEXin ja EUn kotouttamisprojektien erot; MIPEX on indeksityyppinen listaus, kun taas EUn kotouttamisindikaattorit keskittyvät tuloskeskeisiin indikaattoreihin.   

 

WS 208 "The governance of circular migration"

 

Dovelyn Agunias, Migration Policy Institute (USA); Johanna Wiese, UK Border Agency, UK National Contact point for the European Migration Network (United Kingdom); Paolo Attanasio, Caritas/IDOS; Italian National Contact point for the European Migration Network (Italy); Arno Tanner, Helsinki University (Finland); Marcelo Pisani, International Organisation for Migration (Zimbabwe); Peter Springfeldt, Swedish Parliamentary Committee on Circular Migration and Development (Sweden); Hans Lemmens, Netherlands Immigration and Naturalisation Service (IND), Dutch National Contact point for the European Migration Network (The Netherlands) Axel Kreienbrink, Federal Office for Migration and Refugees (BAMF); German National Contact point for the European Migration Network (Germany)

 

Tässä 3 tunnin sessiossa Arno Tanner piti esityksen Afrikan tulevista muuttoliikkeistä. Kantavana teemana oli saapumismaiden ja lähtömaiden suhtautuminen kiertomuuttoon. Mikä merkittävää, kiertomuutto, "circular migration" on käsitteenä vielä hämärä, kuitenkin näkemyksenä oli, että kyse on hyödyllisestä, entistä dynaamisemmasta konseptista, jota voi soveltaa muuhunkin kuin muuttoon A-B-A. Englannin, Italian ja Ruotsin kokemuksesta kuultiin. Oikeastaan Ruotsi oli ainoa, jossa tätä ollaan aidosti selvittämässä. Tutkimustietoa on olemassa siitä, että kotoutuminen ja rahalähetykset ovat usein "nollasummapeliä", eikä "win-win-win" –ajattelua, mitä läpi session korostettiin. Epäiltiin myös kyynisemmin, että kyse on vain siististä sanasta työvoiman karkottamiselle tilanteessa, jossa kotoutumista ei haluta tai osata. Tulevaisuuden konsepti joka tapauksessa.

 

WS 307 "Immigration policy-makers – leaders or followers of public opinion"

 

Kate McMillan, Victoria University of Wellington (New Zealand); Mary Dawson, Auckland Regional Migrant Services Trust (New Zealand); Berlinda Chin, Office of Ethnic Affairs, Department of Internal Affairs (New Zealand); Adam Hunter, USA Citizenship and Immigration Services, Department of Homeland Security (USA); Pauline Gardiner-Barber, Dalhousie University (Canada)

 

Tässä pohdittiin muun muassa puolueiden maahanmuuttoasioiden käsittelyä ennen vaaleja ja sen jälkeen. Huomioitiin, että keskustavasemmistolla on vaikeuksia, kun se joutuu jakautumaan "monikulturisteihin" ja kotimaisen työmiehen puolustajiin, kun taas keskustaoikeisto joutuu valitsemaan työvoiman tuonnin ja konservatiivisen isänmaa-ajattelun välillä. Keskellä olevien suurten puolueiden asennoituminen kun on vaalien tulosten kannalta merkittävää. Äärimielipiteitä voidaan hillitä tuomalla asia julkiseen keskusteluun, asettamalla maahanmuuton määrä oikeisiin mittasuhteisiin ja toisaalta integroimalla osa ääriainesten rauhallisemmista ajatuksista oman politiikan osaksi, ja hiljalleen rauhoittamalla ääriajattelun. Pahinta on sulkea maahanmuuttovastaiset keskustelun ja yhteistyön ulkopuolelle.

 

METROPOLIS 2010, Arno Tannerin valikoidut impressiot

Yleisesti kokousasettelu oli kiitettävä, otsikko "Justice and migration" poikkeuksellisen aktuelli äärioikeistojohtaja Geert Wildersin vihapuheoikeudenkäynnin takia, ja workshoppeja runsaasti, yli 100. Kokouksen kantava teema oli maahanmuuttoasioiden ja kotoutumisen onnistumisen tärkeys nimenomaan tänä päivänä, vaikeassa poliittisessa tilanteessa Euroopassa. Maahanmuuttajat kun usein leimataan syntipukeiksi, vaikka usein ongelmat ovat usein täysin toisaalla, kuten taloudessa ja poliitikkojen toiminnassa.