Yleisö ja Petri Sarvamaa

EMN - Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston seminaari 2.12 Muuttoliike, pakolaisuus ja turvallisuus

Seminaarin yhteenveto, esitykset ja video



Seminaarin avasivat Suomen EMN-yhteyspisteen kansallinen koordinaattori Kielo Brewis ja Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston päällikkö Jarmo Oikarinen. Seminaarin teemaksi valikoitui muuttoliike, pakolaisuus ja turvallisuus, koska nämä asiat ovat olleet paljon esillä kuluvana vuotena.Kirsi Heikel YLE:stä toimi tilaisuuden moderaattorina.

IMG_0940Jarmo Oikarinen ja Kielo Brewis


Lukujen valossa


Seminaarin aluksi EMN:n ylitarkastaja Rafael Bärlund kertoi pakolaistilanteesta maailmalla ja meillä.


Tiedossamme on, että maailmassa on tällä hetkellä 65,3 miljoonaa pakolaista. Luku on tuplaantunut 2000-luvun alusta ja vaikka Suomeen viime vuonna tuli ennätysmäärä, 32 400 turvapaikan-hakijaa, on Suomen luku vain 0,0005 % maailman pakolaisista.

 

Maailmanlaajuisesti muuttoliikkeessä on IOM:n arvion mukaan jopa 240 miljoonaa ihmistä.

 

– Globaalissa mittakaavassa meille tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä on häviävän pieni. Yleensä ihmiset pakenevat lähelle, sillä suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta lähteä kauas oman maansa rajojen ulkopuolelle. Vain 11 % pakeni kotimaansa tilannetta naapurimaata pidemmälle, taustoitti Rafael Bärlund.

 

Lähialueiden vetovoimasta kertovat nämäkin tilastoluvut: yli 500 miljoonan asukkaan EU-alueella on tällä hetkellä 1,4 miljoonaa turvapaikanhakijaa, kun taas esimerkiksi Libanonissa, jossa asukkaita on 5,8 miljoonaa, pakolaisia on 1,3 miljoonaa.

 

 

EU:n maahanmuuttopolitiikkaa on epäonnistunut

 

Euroopan parlamentin näkökulmasta europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari oli sitä mieltä, että EU:n maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut ja myös jäsenmaiden halukkuus toteuttaa maahanmuuttopolitiikkaa on heikentynyt populismin nousun myötä.

 

Erityisesti Jaakonsaarta huolestutti Afrikan kehitys, sillä juuri siellä ”ei ole toivoa tulevaisuudesta” ajatus koskee valtavaa osaa väestöstä, eikä ole todennäköistä, että EU-kumppanuussopimukset (esimerkiksi Etiopian kanssa) onnistuisivat. Jaakonsaari piti myös palautusideologiaa hankalana asiana.

 

– Kehitysapupolitiikka on entistä enemmän turvallisuuspolitiikkaa. Naisten asema, koulutus ja muut ihmisoikeusajatukset uhkaavat jäädä sivuteemoiksi.

 

Toisen europarlamentaarikkopuheenvuoron pitänyt Petri Sarvamaa näki nykyisen tilanteen edelleen kriisinä. Hän korosti, että kriisistä ammentavat poliittiset voimat voivat viedä EU:n entistä hankalampaan nuorallatanssiin. Sarvamaa painottaisi voimakkaasti toimia kolmansissa maissa ja uskoi, että EU:lla olisi kapasiteettia panostaa useiden satojen prosenttien verran enemmän kriisin ratkaisuun. Halu vain puuttuu.

 

Sarvamaa joutui myöntämän että EU:n pakolaiskriisin hoidosta ei ole paljon kerrottavaa. Kuitenkin luettelo asioista, joihin pitäisi tarttua, on mittava.

 

– Monia asioita pitäisi tehdä yhtä aikaa. Yksi tärkeä asia olisi lähtömaissa, erityisesti Afrikassa, tehtävä työ. Myös rajavalvonnan koordinoiminen on poliittisesti tärkeä tehtävä. Ihmisoikeudet ja kv-sopimuksista nousevat velvoitteet pitäisi myös huomioida ja pitäisi myös pyrkiä lisäämään laillisia kanavia maahantuloon, Sarvamaa luetteli.

 

Miten luodaan ”sosiaalisia liimoja”?

 

Arabian kielen ja islamintutkimuksen lehtori Marko Juntunen on tutkinut muuttoliikettä ja pakolaisuutta turvallisuusnäkökulmasta.

Hän esitteli uusinta tutkimusta jossa hän yhdessä Karin Creutz-Sundblomin ja Juha Saarisen kanssa tutkinut Suomesta Syyriaan ja Irakin konfliktikentälle suuntautuvaa liikkuvuutta.

 

– Tutkimus osoitti, että ihmiset ovat hyvin verkottuneita ja motivaatio lähteä taistelemaan jihadisti-ryhmiin lähtee juuri tiiviissä suhteessa keskenään olevista verkostoista, Juntunen kertoi, mutta painotti, että verkostoissa on erilaisia ihmisiä; on omaisia, ystäviä, kannattajajoukkoja, syrjäytymässä olevia tai terrorisimirikoksista tutkittuja. Kaikki eivät ole pyrkimässä taistelijoiksi.

 

Juntusen, Creutz-Sundblomin ja Saarisen tutkimus löysi sen, minkä me kaikki kärjistyneitä netti- ja somekeskusteluita seuranneet tiedämme; verkostoissa puhutaan ideologisesti. Halutaan esimerkiksi puolustaa islamia globaalissa kentässä.

 

Suomen islamilaiset ovat kirjava, noin 50 maasta tuleva joukko. Juntunen painotti, että näin suuri monimuotoisuus on uskontokuntaa hajauttavaa ja hämmentävää, ja tästä kumpuavat neofundamentalistiset liikkeet. Juntunen näki, että globalisaation tuottamien uhkakuvien hälventämiseksi olisi tärkeää pystyä rakentamaan parempaa islamilaista yhteyttä.

 

Tähän asti vuodesta 2012 lähtien on tunnistettu 80 Suomesta taistelijaksi lähtenyttä. Alkuvaiheessa ”hyväntekijäisyys” on lähtijöiden motiivina. Myöhemmin voi olla vaikea pysyä väkivaltakoneiston ulkopuolella.

 

Verkostossa oleminen ei sinänsä radikalisoi. Yllättävää tietoa oli tutkimustulos, jonka mukaan syrjäytyminen ei osoittautunut määrääväksi tekijäksi taistelemaan lähtemisessä, vaan alttius. Taistelemaan lähteneissä on myös islamiin kääntyneitä eli kysymys ei ole myöskään pelkästään maahanmuuttokysymys. Kirjavuutta löytyi tutkimuksen mukaan myös siinä, miten tehtiin päätös lähteä taistelemaan. Osa lähti yksin, osa kaverin kertoman perusteella tai värvättynä tai samaistuneena ”veljiin ja siskoihin”.

 

Lähtijät ovat olleet hyvin nuoria, osa vain 18-vuotiaita. Jossain vaiheessa oman toiminnan oikeutusta aletaan myös epäillä ja palaamisen ajatus kytee. Kuitenkin yhteiskunnallinen ilmapiiri pakottaa vaikenemaan, eikä palaajille kriittisiä kysymyksiä pystytä pohtimaan eikä keskustelua uskalleta käydä. Nuoret jäävät yksin, jonka seurauksena heidän on yhä vaikeampi välttää marginalisoitumista.

 

– Miten luodaan ”sosiaalisia liimoja”? Millä tavalla voi kokea olevansa suomalainen taustastaan huolimatta?, kysyi Juntunen.

 

– Meidän täytyisi hyväksyä moniäänisyys ja ihmisten täytyisi voida valita maailmankatsomuksensa. Teologia ja politiikka sopivat huonosti yhteen, Juntunen veti yhteen tutkimusta.

 

IMG_0955Marko Juntunen

Missä on turvallisuusuhkaa?

 

Paneelissa keskustelivat europarlamentaarikot Liisa Jaakonsaari (sd.) ja Petri Sarvamaa (kok.), kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ja Sampo Terho (ps.), Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila, SM:n poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sekä tutkija Marko Juntunen

 

Paneelikeskustelussa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila ihmetteli, miksi maahanmuutosta puhutaan useimmiten turvallisuusuhkana.

 

– Eikö voisi välillä puhua myös tulijoiden turvallisuudesta. Esimerkiksi naisista, jotka jäävät eristäytyneinä koteihinsa, ihmetteli Mattila.

 

SM:n poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen vahvisti, että yleinen kuva siitä, että turvapaikanhakijat raiskaavat, riehuvat tai tekevät rikoksia, on väärä. Huoli onkin pikemmin vastakkaisasettelun kasvaminen.

 

– Pitää erottaa asiat toisistaan. Esimerkiksi 40 vuotta sitten Suomeen tulleista maahanmuuttajista  ei koidu mitään turvallisuusuhkaa, Mattila korosti.

 

Sampo Terho oli sitä mieltä, että maahanmuuttokysymys ei ole pelkästään turvallisuusasia, vaan myös esimerkiksi talouteen laajasti vaikuttava tekijä.

 

Outi Alanko-Kahiluoto puolestaan kritisoi paneelikeskustelussa, että keskustelussa on menty väärään suuntaan, kun yhdenvertaisuutta muihin on heikennetty. Esimerkkeinä hän mainitsi lakiavun vähentämisen, perheenyhdistämisen vaikeuttamisen tai käännyttämisen turvattomille alueille.

 

Kaari Mattila koki, että julkisessa keskustelussa on elitistinen, luokkakeskustelun sävy; ketkä halutaan Suomeen ja ketkä ei.

 

Petri Sarvamaa oli huolissaan siitä, että eri osapuolet ja eri EU-jäsenmaat ovat nyt käpertymässä kuoreensa. Hänen mielestään etenemistä ei tapahdu niin kauan kun pitäydytään toisensa pois-sulkevissa keskusteluissa. Hän korosti, että mitään muuta rahaa tarvittaviin toimenpiteisiin ei ole kuin jäsenvaltioista tuleva raha.

 

Poliisiosaston Tarja Mankinen ja tutkija Marko Juntunen näkivät positiivisena asiana, että Suomessa alueellinen segregaatio on hyvä verrattuna Ruotsiin, jossa maahanmuuttajat sijoitettiin tietyille alueille. He kuitenkin painottivat, että hyvät – eivätkä myöskään huonot – asiat ole pysyviä. Suomeen tulijat ovat jo matkan varrella vaaroille alttiina: on ihmiskauppaa, lapsikauppaa, raiskauksia matkalla – ja tällaisia ihmisiä sitten pidetään turvallisuusuhkina.

 

– Suomeen  kotoutuneetkin tuntevat, että heitä ei hyväksytä. Syntyy yhteisöjä, jotka eivät ole kiinni yhteiskunnassa. Vastuu on yhteinen, Mankkinen päätti puheenvuoronsa.

IMG_0960Panelistit

 

Seminaarin esitykset:

Rafael Bärlund_02122016 (pdf) (767.4 KB)

Marko Juntunen_02122016 (pdf) (81.6 KB)


Linkki tilaisuuden videoon: 

https://youtu.be/-GnIz3J0xio (kopioi linkki selaimeesi)


Linkki blogikirjoitukseen: Ajatuksia turvallisuudesta