Blogit
Työperusteisen maahanmuuton lisääminen Suomessa on asennekysymys
Julkisessa keskustelussa on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten Suomi tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä enemmän työperusteista maahanmuuttoa ja osaajapula eri sektoreilla on jo huutava. Lupaprosessien nopeuttamista ja englannin kielen aseman kohentamista pohditaan keinoina lisätä houkuttelevuutta, mutta kaiken taustalla tuntuu ennen kaikkea vaikuttavan työmarkkinoiden ja yhteiskunnan asenteet.
Tuukka Lampi
19.1.2022
Yksi kuluneen vuoden merkittävä ilmiö maahanmuuttopolitiikassa oli kasvava huoli Suomea vaivaavasta osaajapulasta. Työperusteista maahanmuuttoa nostettiin esille julkisessa keskustelussa etenkin työmarkkinoiden edustajien suunnasta. Viesti tuntui olevan lähes yksimielinen; Työperusteista maahanmuuttoa on lisättävä ja helpotettava ja Suomesta muutenkin tehtävä houkuttelevampi kohde kansainvälisille osaajille.
Yritysten lisäksi muun muassa EK(siirryt toiseen palveluun), EVA(siirryt toiseen palveluun), ETLA(siirryt toiseen palveluun), Teknologiateollisuus(siirryt toiseen palveluun) ja Keskuskauppakamari(siirryt toiseen palveluun) ovat vuoden 2021 aikana tehneet näkyviä ulostuloja työperusteisen maahanmuuton puolesta. Myös STTK summasi omilla sivuillaan(siirryt toiseen palveluun), että työmarkkinakeskusjärjestöjen (EK, KT, SAK, Akava ja STTK) mielestä Suomi tarvitsee työ- ja opiskeluperusteiseen maahanmuuttoon uuden kunnianhimon tason.
Kansainvälisten osaajien kohteena Suomi on ollut ”pidetty, muttei tunnettu”. Huolimatta monista positiivisista ominaisuuksistaan, Suomi ei ole toistaiseksi pystynyt riittävästi valjastamaan vahvuuksiaan työvoiman houkuttelussa. Euroopan komission maaraportin(siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomen houkuttelevuus korkean osaamistason maahanmuuttajien keskuudessa on ollut verrattain pientä. OECD:n julkaisemassa osaajien houkuttelevuutta koskevassa maavertailussa(siirryt toiseen palveluun) Suomi on sijalla 17. Kaikki muut pohjoismaat sekä Viro sijoittuivat Suomea paremmin. Samassa vertailussa opiskelijoiden kohderyhmässä Suomi sijoittui kuitenkin kärkijoukkoon neljänneksi, ja yrittäjien kohdalla Suomi on kahdeksas.
Työperusteisen maahanmuuton lisääminen nousi kiinteäksi osaksi Suomen agendaa Talent Boost(siirryt toiseen palveluun)-ohjelman kautta vuonna 2017 ja se on noussut lähestulkoon ykkösprioriteetiksi maahanmuuttopolitiikassa vuoden 2015 turvapaikkatilanteen tasaannuttua. Voimakas paine yksityiseltä sektorilta sekä väestön ikääntyminen ovat saaneet havahtumaan rakenteellisiin puutteisiin ja pullonkauloihin Suomen työmarkkinoilla. Maahanmuutto on entistä tiiviimmin linkittymässä luonnolliseksi osaksi julkista keskustelua talouspolitiikasta. Vuonna 2021 julkaistu Valtioneuvoston Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035(siirryt toiseen palveluun) listaa kunnianhimoisia lukuja maahanmuuton lisäämisestä:
Hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu. Tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen lisäys on vähintään 10 000 vuositasolla. Uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pyritään kolminkertaistamaan 15 000:een vuoteen 2030 mennessä. Samalla ulkomaalaisten opiskelijoiden Suomeen työllistyminen ja jääminen pyritään nostamaan 75 prosenttiin.
Työperusteista maahanmuuttoa on viime aikoina käsitelty laajasti mediassa ja esille ovat nousseet pula osaajista eri aloilla sekä ulkomaalaisten kohtaamat haasteet Suomen työmarkkinoilla. Paljon keskustelua ovat herättäneet mm. lupaprosessien hitaus(siirryt toiseen palveluun) ja muu byrokratia(siirryt toiseen palveluun). Vaikka tekniset seikat kuten lupaprosessit ja arkipäivän haasteet kuten kielimuuri ovatkin hankaloittavia tekijöitä saapuvalle henkilölle, on kaiken avain kuitenkin siinä, kuinka vastaanottavainen yhteiskunta on ylipäätään maahanmuuttajien suhteen.
Euroopan muuttoliikeverkoston 30.11.2021 järjestämässä konferenssissa ”Onko Suomi valmis työperusteisen maahanmuuton lisäämiseen?”(siirryt toiseen palveluun) pohdittiin asiaa laajasti kansainvälisten asiantuntijoiden sekä Suomen työmarkkinoiden edustajien voimin. Konferenssin paneelikeskustelussa Suomen työmarkkinoiden edustajat pohtivat nykytilannetta ja monessa puheenvuorossa nousi esille, miten lupahallinnon pullonkaulat ja arkipäivän käytännön haasteet kuten kielen oppiminen ovat pienempiä yksityiskohtia verrattuna siihen, miten Suomi asennoituu saapujiin. Työmarkkinoiden edustajien viesti oli selvä: asenteiden on muututtava. Asennemuutoksen on tapahduttava sekä hallinnon tasolla sekä vastaanottavan yhteiskunnan tasolla.
Tapahtumassa peräänkuulutettiin holistisempaa lähestymistapa työperusteiseen maahanmuuttoon. Tämä tarkoittaa sitä, että on huomioitava saapuva työntekijä ihmisenä ja katsottava maahanmuuttoprosessia laajempana kokonaisuutena kuin pelkän luvan myöntämisen kautta. Konferenssissa kuuliin myös kansainvälisiä asiantuntijoita, jotka nostivat esille Kanadasta tutun ”human capital” lähestymistavan: Maahanmuutto toimii kuin pitkän aikavälin investoinnit – tuotot tulevat vasta kulujen jälkeen. Työperusteinen maahanmuutto tulisi nähdä jatkumona, jonka pitäisi käynnistyä jo ennen maahantuloa ja jatkua aina siihen saakka, kunnes maahantulija saa pysyvän oleskeluluvan. OECD:n selvityksen mukaan tulotason ja verotuksen ohella olennaisia tekijöitä ovat maahanmuuttajien keskitasoa heikompi mahdollisuus jäädä pysyvästi maahan sekä koko perheelle tarjotut mahdollisuudet, kuten mahdollisuus perheenyhdistämiseen.
Hallinnon vastaanottavuutta vielä olennaisempaa on vastaanottavan yhteiskunnan vastaanottavuus: Työministeri Tuula Haatainen nosti esille konferenssin avajaispuheessaan, että valtiovallan toimet osaajien houkuttelemiseksi jäävät turhiksi, jos yhteiskunnan asenteet eivät tue tavoitetta. Hän esittikin toiveen, että jokainen kuulija miettisi, miten omalta osaltaan voisi vaikuttaa siihen, että Suomeen tulleet tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Haataisen mukaan suomalaisen yhteiskunnan asenteet vaikeuttavat edelleen jo maahan muuttaneiden työllistymistä. Haatainen mm. viittasi Helsingin Yliopiston tutkija Akhlaq Ahmadin huomiota herättäneeseen tutkimukseen(siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan henkilöt, joiden nimi tai äidinkieli viittaavat taustaan Suomen ulkopuolelta saavat kutsuja työhaastatteluihin selvästi muita hakijoita vähemmän, vaikka heidän koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa olisivat täysin samat.
Ennakkoluuloja siis edelleen on, mutta historia auttaa meitä ymmärtämään kokonaiskuvaa paremmin. VTV:n raportti Työperäisen maahanmuuton esteet ja kannustimet(siirryt toiseen palveluun) kertaa asenteiden muutoksen historiaa ja toteaa, että suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat olleet pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna melko negatiivisia ja muutos on tapahtunut hitaasti. Maahanmuuton kasvu on tapahtunut vähitellen ja kuitenkin Suomessa on jäänyt käymättä läpi ulkomaisen työvoiman maahanmuuttovaihe ja sitä seurannut keskustelu. Lisäksi heikko taloussuhdanne on toistuvasti katkaissut siivet varsinaisen työperusteisen maahanmuuton edistämispyrkimyksiltä jo 80-luvulta alkaen. Ajatus maahanmuuttajista yhteistä hyvää rakentavina ja kansantaloudellisesti ’hyödyllisinä’ yksilöinä on ollut suomalaiselle keskustelulle vieras. Viimeisimpänä vuoden 2008 finanssikriisi sai poliitikot ottamaan takapakkia maahanmuuttopolitiikassa ja samaan aikaan kriittiset äänet nostivat julkiseen keskusteluun maahanmuuttajat lähinnä kustannuseränä. EMN:n konferenssissa Concordia-yliopiston apulaisprofessori Mireille Paquet alleviivasi, että hallitukselta tarvittaisiinkin myös hyvin vahvaa viestintää siitä, kuinka keskeistä maahanmuutto on tuotantoketjuille ja talouskasvulle.
Tämäntyyppistä viestintää olisikin kenties hyödyllistä kohdistaa työnantajille: Vuonna 2021 julkaistu Baronan Kansainvälinen työvoima ja tulevaisuus(siirryt toiseen palveluun)-tutkimus paljasti, että 40 prosentilla suomalaisista työnantajista on hyvin heikot valmiudet tai tahtotila palkata kansainvälistä työvoimaa. Huomionarvoista on kuitenkin, että tahtotilan puute vaikutti enimmäkseen liittyvän ennakkoluuloihin kielellisistä haasteista ja vain 10 prosenttia työnantajista katsoi nykyisen henkilöstön asenteiden estävän kansainvälisen työvoiman rekrytointia. Ulkomailta rekrytoiminen tuntuu olevan monille yrityksille ajatuksena uusi ja ehkä hieman vieras vielä, muttei täysin mahdoton.
Lisäksi, 2021 julkaistun EVAn raportin(siirryt toiseen palveluun) mukaan varovaista muutosta kansan asenteissa on nähtävissä: Selvityksen mukaan on nähtävissä selvä asenteiden harppaus suuntaan, joka tukee maahanmuuton helpottamista väestöllisistä syistä. Lähes puolet (48 %) suomalaisista arvioi, että maamme väestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttävät ulkomaalaisten Suomeen muuton helpottamista. Kolmannes suomalaisista (34 %) ei näe tarvetta maahanmuuton helpottamiselle. EVAn selvityksen mukaan asenteissa on tapahtunut liki 30 prosenttiyksikön muutos maahanmuutolle suopeampaan suuntaan vuodesta 1998. Vaikka kokonaiskuva onkin hieman varauksellinen vielä, vaikuttaa siltä, että suomalaisten suhtautuminen työperusteiseen maahanmuuttoon on pitkällä aikavälillä muuttunut positiivisempaan suuntaan.
