Blogit
Maahanmuuttohallinnon digitalisaatio – uhka vai mahdollisuus?
Julkishallinnossa otetaan digitalisaation saralla jatkuvasti edistysaskeleita, joilla voidaan monin tavoin hyödyttää niin palveluiden käyttäjiä kuin viranomaisiakin.
Jutta Saastamoinen
21.2.2022
Julkishallinnossa otetaan digitalisaation saralla jatkuvasti edistysaskeleita, joilla voidaan monin tavoin hyödyttää niin palveluiden käyttäjiä kuin viranomaisiakin. Maahanmuuttohallinto ei ole ollut eturintamassa uusien teknologioiden käyttöönotossa, sillä maahanmuuttohallinnon digitalisaatioon liittyy vielä useampia kysymysmerkkejä kuin muussa julkishallinnossa. On kuitenkin selvää, että myös maahanmuuttohallinto digitalisoituu nopeasti. Siihen liittyy kuitenkin myös ilmiselviä haasteita. Euroopan muuttoliikeverkosto EMN ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD järjestivät 10.2.2022 mielenkiintoisen ja hyvin ajankohtaisen pyöreän pöydän keskustelun digitalisaatiosta ja tekoälystä maahanmuuttohallinnossa (EMN-OECD Roundtable on digitalisation and AI in migration management(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)). Avauspuheenvuorossa korostettiin oikean asenteen merkitystä lähestyessämme maahanmuuttohallinnon digitalisaatiota: Astrid Ziebarth Saksan Marshall-rahastosta totesi hyvän lähestymistavan olevan uudistusmielinen, mutta rakentavan kriittinen. Viestinä kolmannen sektorin toimijoille hänellä oli, ettei viranomaisilla aina ole pahat aikeet uusien teknologioiden käyttöönotossa. Julkishallinnon työntekijöille viesti puolestaan oli, että kolmannen sektorin varoitukset ovat toisinaan aiheellisia.
Uusien teknologioiden käyttöönotto maahanmuuttohallinnossa ei koskaan ole ainoastaan tekninen kysymys, vaan aina myös poliittinen. Toisena avauspuheenvuoron pitäjänä kuultiin Jessica Bitheriä Robert Bosch -säätiöstä. Hänen viestinsä oli, että teknologia ei tule ulkopuolelta annettuna, vaan sillä on merkitystä, kuka teknologian on kehittänyt ja mistä lähtökohdista. Algoritmitkin ovat ihmisten suunnittelemia ja toistavat suunnittelijansa mahdollisia virheitä ja ennakkoasenteita. Siksi uusien teknologioiden käyttöönotossa täytyy aina kysyä teknisten kysymysten lisäksi poliittisia ja arvokysymyksiä. Lisäksi teknologiakehitykseen tulisi ottaa mukaan ne, joita uudet teknologiat koskevat, eli tässä tapauksessa maahanmuuttajat.
Myös yhteisille pelisäännöille on tarvetta. Uusien teknologioiden kehittyessä olemme jatkuvasti samassa tilanteessa kuin ensimmäisten autojen kanssa: autot ovat jo liikkeellä, mutta liikennesäännöistä ei ole vielä sovittu eikä kuljettajia koulutettu. Ziebarth ja Bither kehottivatkin ottamaan konkreettisia askeleita kohti maahanmuuttohallinnon digitalisaation sääntelyä ja hallintaa.
Päivän ensimmäisessä paneelikeskustelussa käsiteltiin maahanmuuttohallinnon digitaalisaation nykytilannetta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. EMN ja OECD julkaisivat äskettäin selvityksen THE USE OF DIGITALISATION AND ARTIFICIAL INTELLIGENCE IN MIGRATION MANAGEMENT(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), jossa käsiteltiin digitalisaation ja tekoälyn käyttöä maahanmuuttohallinnossa. Anne Sheridan Irlannin EMN-yhteyspisteestä ja Jonathan Chaloff OECD:stä esittelivät selvityksen tuloksia. EU-alueella maahanmuuttohallinnon digitalisaatio on kiihtynyt erityisesti vuodesta 2016 lähtien ja COVID-19 pandemian aiheuttamat rajoitukset ovat osaltaan myös kiihdyttäneet uusien teknologioiden käyttöönottoa. Uutta teknologiaa on hyödynnetty maahanmuuton eri vaiheissa eri tavoin. Jäsenmaissa on kehitetty digitaalisia palveluja oleskelulupa- ja kansalaisuushakemusten jättämistä ja seurantaa varten. Blockchain- eli lohkoketujteknologiaa on hyödynnetty toistaiseksi muun muassa viranomaisten välisen tiedonvaihdon turvaamisessa. Tekoälyä puolestaan on hyödynnetty hakijan äidinkielen tunnistamisessa ja asiakirjojen aitoustutkimuksissa sekä muun muassa kehittämällä chatbotteja (esimerkiksi Maahanmuuttoviraston KAMU), joilla on parannettu asiakaspalvelua. OECD-maista puhuttaessa todettiin myös, että jotkut digitalisaatiopyrkimykset ovat olleet kalliita ja monimutkaisia, mutta silti epäonnistuneet.
Esimerkki digitalisaation kehityksestä maahanmuuttohallinnosta saatiin Kreikasta, jossa koettiin kansalaisuushakemusten suma 2000-luvulla, kun vuosikymmen aikaisemmin Balkanilta ja entisestä Neuvostoliitosta saapuneet maahanmuuttajat alkoivat hakea Kreikan kansalaisuutta suurissa määrin. Stavros Piotopoulos Kreikan sisäministeriöstä kertoi, että ratkaisuna ongelmaan kansalaisuushakemusten ratkaiseminen digitalisoitiin. Järjestelmä ei tuota valmista kansalaisuuspäätöstä, vaan ratkaisuehdotuksen, joten viime kädessä päätös on edelleen ihmisen tekemä. Digitalisaatio kuitenkin nopeutti kansalaisuuspäätösten ratkaisua merkittävästi.
Toisen paneelikeskustelun aiheena oli blockchain- eli lohkoketjuteknologian käyttö maahanmuuttohallinnossa. Kaltaiselleni teknofoobikolle aihe tuntui hieman liian tekniseltä, kunnes päästiin käytännön esimerkkeihin. Mukana paneelissa oli Mohammad Noor, joka on ollut perustamassa Rohingya Project -kansalaisjärjestöä. Noor kertoi rohingyojen ahdingosta heidän kotimaansa Myanmarin kieltäessä heiltä kansalaisuuden ja samalla koko henkilöllisyyden. Rohingya Projectissa rohingyoille on lohkoketjuteknologian keinoin mahdollistettu digitaalisen identiteetin varmistaminen, jonka avulla he voivat todistaa henkilöllisyytensä.
Etiikan ja teknologian professori Joanna Bryson Berliinin Hertie Schoolista totesi, että juuri kysymykset identiteetistä ja yksityisyydestä ovat merkittäviä huolenaiheita perusoikeuksien osalta, kun uusia teknologioita otetaan käyttöön maahanmuuttohallinnossa. Bryson kertoi, että aihepiiriä tutkiessaan hänen alkuperäinen näkökulmansa oli, että yksityisyydensuojaa tulisi korostaa ja vahvistaa erityisesti maahanmuuttajien kohdalla. Enemmän aihepiiriä tutkittuaan hän on kuitenkin tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että oikeus muuttumattomaan henkilöllisyyteen on sekin ihmisoikeus. Usein digitalisaation liittyessä yksilöiden elämään huolena on henkilötietojen suojaaminen ja yksityisyys, mutta kuten Rohingya Projectin esimerkki osoitti, digitalisaation avulla voidaan myös luoda henkilölle henkilöllisyys, jota ei voida poistaa tai muuttaa poliittisin tarkoitusperin.
Teknologia ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu kaikkeen. Professori Bryson totesi olevansa huolissaan siitä, että ihmisille markkinoidaan lohkoketjuteknologiaa vakuutena laadusta ja luotettavuudesta ilman parempaa ymmärrystä ja toisinaan väärin perustein. Jos luottamus myöhemmin osoittautuu vääräksi, ollaan suurissa ongelmissa. Asia ei liity vain maahanmuuttohallintoon, vaan on laajempi kysymys. Paneelikeskustelussa korostui, että digitaalisaatio ja lohkoketjuteknologia eivät ole automaattinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin, vaan niiden onnistuneen hyödyntämisen eteen on tehtävä töitä.
Pyöreän pöydän keskustelujen loppupäätelmänä voidaan todeta, että maahanmuuttohallinnon kiihtyvään digitalisaatioon liittyy omat haasteensa ja huolenaiheensa, joista monet koskevat maahanmuuttohallinnon asiakkaita eli maahanmuuttajia: päätöksillä on valtava vaikutus heidän elämäänsä ja siksi digitaalisia prosesseja ja tekoälyä on kehitettävä ja käytettävä varoen ja oikealla tavalla. Digitalisaatiolla on riskinsä myös päätöksentekijöille, sillä digitalisaation epäonnistuessa seuraamukset voivat olla vakavia. Mahdolliset hyödyt ovat kuitenkin myös suuret: uusien teknologioiden avulla prosesseja voidaan nopeuttaa ja asiakaskokemusta parantaa. Digitalisaatio voi myös parantaa läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Siten avauspuheenvuorossa mainittu uudistusmielinen mutta rakentavan kriittinen lähestymistapa aiheeseen kuulostaa hyvältä.
Lisätietoa:
