Uutiset
EU-maat yrittävät kannustaa ihmisiä palaamaan lähtömaihinsa paluuohjelmilla – syyt palata kuitenkin usein muualla
Euroopan muuttoliikeverkoston uudessa Inform-sarjan raportissa kartoitetaan miten EU-maat ja Norja kannustavat ihmisiä palamaan vapaaehtoisesti ja syitä sille, mikä lopulta saa henkilön palaamaan lähtömaahansa. Raportti kattaa 24 EU-jäsenmaata sekä Norjan. Kaikissa näissä maissa on toiminnassa jonkinlainen vapaaehtoisen paluun ohjelma.
19.8.2022
Vain noin kolmasosa niistä, jotka on määrätty poistumaan EU:n alueelta, tosiasiallisesti palaa alkuperämaahansa. Alhainen paluuprosentti on ollut EU-maiden viranomaisille hankala kysymys, johon on pyritty vastaamaan EU-tasolta. Huhtikuussa 2021 julkaistu EU-komission tiedontanto(siirryt toiseen palveluun) koskien vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskeva EU:n strategiaa arvioi, että yksi syy sille on vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen tuen hajanaisuus. Eri jäsenvaltiot ovat omaksuneet erilaisia lähestymistapoja ja yhteistyö lähtömaiden kanssa on hyvin eritasoista.
Jäsenmaat yleensä tarjoavat palaajille rahallista avustusta tai muuta tukea tai molempia. Rahalliset avustukset vaihtelivat 250e-1000e välillä. Yleisimpiä muita tapoja auttaa olivat palaajien henkilökohtainen neuvonta, matkajärjestelyissä avustaminen ja terveyspalvelujen tarjoaminen ennen lähtöä.
Toisin kuin yleisesti on uskottu, jäsenmaat raportoivat, että rahallinen tuki motivoi ihmisiä palaamaan enemmän kuin pelkkä materiaalinen tai muu tuki. Poikkeuksena raportissa mainitaan kuitenkin Suomi, joka raportoi, että 2020-2021 muun kuin rahallisen tuen kysyntä nousi.
Raportissa kartoitettiin sitä, onko paluuohjelmilla vaikutusta ihmisten päätökseen palata. Vaikka paluuohjelmista olikin apua päätöksenteossa, todelliset syyt paluulle olivat yleensä muualla: Työllistymisvaikeudet saattavat saada maahanmuuttajan pettymään uuteen kotimaahansa. Ilman oleskelulupaa oleskelu saa pelkäämään pakkopalautusta ja sen aiheuttamaa leimaa lähtömaassa. Myös perhesyyt kuten terveyteen liittyvät hätätapaukset velvoittavat usein palaamaan. Lisäksi joskus tilanne kotimaassa voikin muuttua paremmaksi ja palaaminen alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Raportissa listattiin myös yleisimpiä syitä olla palaamatta. Yleisin raportoitu syy oli hakijan toivo siitä, hän saa lopulta oleskeluluvan. Toinen yleinen syy oli tilanne lähtömaassa, jolloin hakija koki, ettei voi palata. Näissä tapauksissa henkilöt kokivat, ettei heillä ole sosiaalista verkostoa ja työllistymismahdollisuuksia. Moni koki palaamisen lähtömaahan epäonnistumiseksi ja siksi liian häpeälliseksi. Toisaalta, nimenomaan paluuohjelmalla voidaan kuitenkin parantaa maahanmuuttajan olosuhteita. Puola raportoi, että paluuohjelman kautta saatu tuki nosti palaajan sosiaalista statusta palaajana ja vältti pakkopalautuksen stigman.
Lataa Inform-tietokatsaus – ”Incentives and motives for voluntary departure”
