Uutiset
Kuka palautetaan ja minne? Uudessa EMN Inform-sarjan raportissa katsaus EU-maiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiin palautussopimuksiin
Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) uusi raportti tarkastelee EU-maiden ja Norjan takaisinottosopimuksia kolmansien maiden kanssa. Pohdinnassa on, miten sopimukset edesauttavat laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden palauttamista lähtömaihinsa.
22.9.2022
Euroopan muuttoliikeverkoston maahanmuuttosanaston määritelmän mukaan takaisinottosopimus on ”EU:n ja/tai EU:n jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen sopimus, jolla otetaan käyttöön vastavuoroisuutta noudattaen nopeat ja tehokkaat menettelyt sellaisten henkilöiden tunnistamiseksi ja palauttamiseksi turvallisesti ja sääntöjenmukaisesti, jotka eivät ole täyttäneet tai eivät enää täytä maahantulon tai maassa oleskelun edellytyksiä kolmannen maan tai jonkin Euroopan Unionin jäsenvaltionalueella, ja helpotetaan tällaisten henkilöiden kauttakulkua yhteistyön hengessä”.
Toistaiseksi saatavilla on ollut melko vähän tutkimustietoa siitä, kuinka takaisinottosopimukset vaikuttavat laittomasti maassa olevien palauttamiseen lähtömaihinsa, mukaan lukien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet.
EMN:n raportti valottaa tätä hieman pimentoon jäänyttä aihetta. Raportti keskittyy pääosin vuosina 2014-2020 solmittuihin takaisinottosopimuksiin kolmansien maiden kanssa sekä kansallisella, että EU-tasolla. Raportti on eräänlainen päivitys myös EMN:n vuoden 2014 tutkimukseen ”Good practices in the return and reintegration of irregular migrants”. Raportin liitteenä katsaus EU- ja EFTA-maiden takaisinottosopimuksiin vuosilta 2014-2021.
Takaisinottosopimuksia eli niin kutsuttuja palautussopimuksia on kahdenlaisia: Euroopan unionin takaisinottosopimuksia ja kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia. EU voi EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sopimuksia, jotka koskevat näiden maiden kansalaisten palauttamista unionin alueelta koti- tai lähtömaihinsa. Nämä kattavat kaikki jäsenmaat, jolloin erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia ei tarvita. Jäsenmailla on mahdollisuus EU:n takaisinottosopimusten puitteissa laatia tarkempi kahdenvälinen täytäntöönpanopöytäkirja. Esimerkiksi Suomi on tehnyt tällaisen Venäjän kanssa vuonna 2013.
EMN Informista käy ilmi, että sopimusten täytäntöönpano korreloi sen kanssa, miten merkittävä kyseinen kolmas maa on kullekin jäsenvaltiolle maahanmuuton lähtömaana. Merkittävyys riippui kolmesta tekijästä: kuinka paljon kyseisen maan kansalaisia on laittomasti kyseisessä EU-maassa, kuinka lähellä EU:n ulkorajoja kyseinen kolmas maa maa on ja kuinka merkittävä kyseinen kolmas maa on suhteessa maahanmuuttoreitteihin EU-alueelle.
Raportin löydösten mukaan takaisinottosopimukset vaikuttavat positiivisesti lähtömaihin palaavien määrään ja edesauttavat palautusoperaatioita sekä tiivistävät yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Raportista ei kuitenkaan käy ilmi, miten sopimukset vaikuttavat palautettavien uudelleenkotoutumiseen. Uudelleenkotoutumisesta voi lukea lisää esimerkiksi EMN:n elokuussa julkaisusta paluuohjelmiin liittyvästä informista.
Kahdenvälisten takaisinottosopimusten täytäntöönpanon toimivuuden arviointi on melko tapauskohtaista ja perustuu epäsäännöllisiin tapaamisiin kolmansien maiden kanssa. Systemaattisemmalle monitoroinnille ja arvioinnille kautta EU-maiden ja Norjan olisi tarvetta, jotta voitaisiin vertailla eri jäsenvaltioiden sopimuksia paremmin keskenään.
Yleisesti ottaen EU-jäsenvaltiot ja Norja eivät raportoineet merkittäviä haasteita kahdenvälisten takaisinottosopimusten täytäntöönpanossa. Vaadittavien asiakirjojen hankinnassa ja palautettavien henkilöllisyyden varmentamisessa katsottiin olevan kuitenkin jonkin verran ongelmia. Ongelmalliseksi katsottiin myös sellaisten henkilöiden palauttaminen, jotka eivät olleet palautuksen kohdemaan kansalaisia, tai olivat kansalaisuudettomia. Tämä kysymys on hidastanut uusien takaisinottosopimusten solmimista.
Lataa EMN Inform – Bilateral Readmission Agreements(siirryt toiseen palveluun)
Lataa liite: Inventory on Bilateral Readmission Agreements signed by or entered into force in EU Member States in 2014-2021(siirryt toiseen palveluun)
