Yleinen
EMN Inform: Practices and challenges in identifying victims of torture and ill-treatment in the context of international and temporary protection
Kidutuksen uhreja jää edelleen tunnistamatta turvapaikkatutkinnassa
Kidutuksen kielto kansainvälisen oikeuden ehdoton sääntö ja ihmisoikeus, josta ei voida poiketa. Siitä on säädetty mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Kidutuksen uhrien tunnistaminen kansainvälisen suojelun prosesseissa on kuitenkin haaste tutkinnasta ja hakijoiden kuulemisesta vastaaville viranomaisille ja uhreja jää edelleen tunnistamatta. EU-maat kouluttavatkin viranomaisiaan aktiivisesti tunnistamaan kidutuksen merkkejä hakijoissa. Euroopan muuttoliikeverkoston ja Punaisen ristin uusi yhteinen raportti kartoittaa, miten EU-maissa tunnistetaan kidutuksen uhreja turvapaikkaprosesseissa ja millaisia haasteita ja hyviä käytäntöjä mailla on uhrien oikeuksien takaamiseksi.
9.10.2024
Tietoja kidutuksen yleisyydestä kansainvälistä suojelua hakevien keskuudessa on edelleen vähän, mutta arvioiden mukaan EU:ssa oli vuonna 2010 noin 400 000 kidutuksesta selviytynyttä. Saatavilla olevien tietojen mukaan 30-60 prosenttia kansainvälistä suojelua hakeneista, jotka hakivat lääkärinhoitoa, oli kidutuksesta selviytyneitä.
Tutkimusten mukaan heillä esiintyy usein mielenterveysongelmia, kuten traumaperäistä stressihäiriötä, ahdistuneisuutta, itsemurha-ajatuksia ja masennusta. Nämä saattavat vaikuttaa heidän kykyynsä suoriutua turvapaikkahaastattelusta ja kertoa riittävän seikkaperäisesti taustoistaan, joka lisää perusteettomien kielteisten päätösten riskiä.
Kattavia tietoja menettelyllisistä takeista turvapaikkaprosessin eri vaiheissa on kuitenkin ollut toistaiseksi vähän. EMN:n ja Punaisen risti raportti vastaa tähän tarpeeseen osaltaan.
Raportin mukaan turvapaikkaviranomaiset saavat useimmissa EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaissa yleiskoulutusta, jotta kidutuksen uhrit voitaisiin havaita varhaisessa vaiheessa. Koulutusta ja ohjeita kidutuksen uhrien tunnistamiseksi antavat kansallisten ohjelmien lisäksi usein Euroopan unionin turvapaikka-asioiden virasto (EUAA), kansalaisjärjestöt tai kansainväliset järjestöt, ja jotkin maat, kuten Ranska ja Ruotsi, kehittävät omia ohjeita.
Raportin mukaan keskeisiä haasteita näissä menettelyissä ovat muun muassa turvallisen ympäristön ja asianmukaisten olosuhteiden luominen uhreille, jotta he voivat ilmoittaa kokemuksistaan ja saada vaatimuksensa arvioitavaksi. EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaiden raportoimiin hyviin käytäntöihin kuuluu sidosryhmien välisen yhteistyön edistäminen, erilaiset tarpeet huomioon ottavien prosessien edistäminen ja tiedonvaihdon tehostaminen uhrien tukemiseksi.
Kidutuksen uhrien tunnistaminen tilapäisen suojelun yhteydessä on erityisen haastavaa, koska ei ole olemassa virallista hakemusmenettelyä, jonka avulla viranomaiset voisivat tunnistaa ja havaita kidutuksen ja/tai pahoinpitelyn uhrit. Jotkin EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaat ovat kuitenkin ottaneet käyttöön protokollia, erikoistuneita keskuksia, jotka tarjoavat erityisiä lääkäripalveluja, ja järjestäneet tiedotuskampanjoita helpottaakseen oma-aloitteista ilmoittautumista.
Lataa raportti tästä:
