Uutiset
EMN Inform – Access to autonomous housing in the context of international protection
Uusi raportti kartoittaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten omaehtoisia asumisratkaisuja
Euroopan muuttoliikeverkoston uuden Inform-sarjan raportin mukaan turvpaikanhakijoille on melko vähän tarjolla palveluja ja tukea itsenäiseen asumiseen vastaanottopalvelujen ulkopuolella. Turvapaikan jo saaneille sen sijaan pavlelukartta on huomattavasti tarkempi ja laajempi kautta jäsenmaiden.
5.3.2024
Asunnon saannilla on tärkeä rooli kotoutumisprosessissa. Asunto on usein edellytys työn saamiselle tai muiden palvelujen, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, työllisyyden ja sosiaalipalvelujen saatavuudelle.
EMN:n Inform-sarjan uudessa raportissa Access to autonomous ho(avautuu uuteen ikkunaan)using in the context of international protection kartoitetaan kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien henkilöiden haasteita saada itsenäinen asunto. Raportti on katsaus EMN:n jäsenmaiden kansallisiin ja alueellisiin/paikallisiin poliittisiin linjauksiin ja käytäntöihin, joilla tuetaan siirtymistä ja itsenäiseen asumiseen pääsyä. Raportti nostaa myös esimerkkejä EU:n rahoittamista aloitteista ja kansallisista hyvistä käytännöistä.
Raportti koottiin 26 EMN-jäsenmaan ja tarkkailijamaan toimittamista vastauksista ja on jatkoa 2022 julkaistulle Inform-sarjan raportille Organising flexible housing in the context of international protection joka käsitteli kansainvälistä suojelua hakevien asumisratkaisuja EMN-jäsenmaissa. Tässä uudessa raportissa luodaan katse eteenpäin tilanteisiin, missä turvapaikanhakija tai turvapaikan jo saanut henkilö siirtyy vastaanottotoimien yhteydessä annetusta valtion tukemasta asumisesta itsenäiseen asumiseen.
EU-lainsäädäntö (vastaanottodirektiivi 2013/33/EU6) asettaa yleiset standardit turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteille EU-jäsenmaissa. Näihin sisältyy myös jäsenmaan velvollisuus avustaa asumisjärjestelyissä (määritelmädirektiivi 2011/95/EU8). Asuminen voidaan järjestää vastaanottokeskuksessa, yksityismajoituksessa, valtion omistamassa asunnossa, hotellissa tai muissa majoitustiloissa, riippuen kunkin jäsenmaan käytännöistä.
EMN-selvityksen mukaan käytännöt kuitenkin vaihtelevat paljon jäsenmaittain ja asumisjärjestelyt ovat yleisesti merkittävä haaste vastaanottoviranomaisille EU-maissa. Tämä johtuu osittain siitä, että EU-lainsäädäntö ei kata siirtymätilanteita, missä henkilö siirtyy vastaanottopalveluiden asumispalveluista omaehtoiseen asumiseen.
Raportin mukaan EMN-jäsenmailla on merkittäviä haasteita tarjota omaehtoista asumista kansainvälistä suojelua saaville henkilöille ja hakijoille. Haasteiksi mainittiin mm. asuntopula, hintojen nousu, pitkät jonotuslistat sosiaaliasunnoissa ja syrjintä yksityisillä asuntomarkkinoilla. Lisäksi kielimuurit ja hallinnolliset pullonkaulat vaikeuttavat asunnon saantia entisestään.
Raportoituja hyviä käytäntöjä olivat muun muassa taloudellinen tuki ensimmäisiin vuokrakustannuksiin, varhainen tiedottaminen, joustavuus vastaanottokeskuksista poistumisessa, viranomaisten kesken koordinoitu tuki, aikainen panostaminen kotoutumiseen sekä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden pääsyn takaaminen valtavirran sosiaali- ja asuntotuen piiriin.
EMN-jäsenmaissa omaehtoista asumista tukeviin viranomaisiin kuuluu useita toimijoita, kuten keskus-, alue- ja paikallisviranomaisia sekä kansalaisjärjestöjä. Kansainvälistä suojelua saavilla on mahdollisuus kääntyä normaalisti sosiaalipalvelujen ja asumisen tukipalvelujen puoleen. Turvapaikanhakijoilla tätä mahdollisuutta ei juuri ole. Kansainvälistä suojelua saavien kohdennettuihin palveluihin kuuluvat asunnon tarjoaminen, taloudellinen tuki ja neuvonta. Turvapaikanhakijat sen sijaan saavat yleensä vain vähän tukea vastaanottojärjestelmän ulkopuolelta.
Raportit saatavilla EMN:n sivuilta Julkaisut-osiosta(siirryt toiseen palveluun)
