Blogit
Keskustelutilaisuus – Mitä uusi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus merkitsee jäsenmaille? 19.4.2024
Sopu uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta voitto EU:n yhtenäisyydelle – mutta mitä seuraavaksi?
Euroopan muuttoliikeverkoston ja Euroopan parlamentin Suomen toimiston järjestämä keskustelutilaisuus Helsingin Eurooppasalissa kirvoitti vilkasta keskustelua ja pohdintaa EU:n uudesta muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta.
Tuukka Lampi
23.4.2024
Euroopan parlamentti ja jäsenmaita edustava EU:n neuvosto pääsivät 20.12.2023 alustavaan sopuun laajasta muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta (New Pact on Migration and Asylum(siirryt toiseen palveluun)). Pitkien ja haastavien neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrys maahanmuutto- ja turvapaikkakäytännöistä sekä yhteisvastuusta ja taakanjaosta EU-maiden kesken oli merkittävä poliittinen saavutus.
Parlamentti äänesti(siirryt toiseen palveluun) lakipaketin sisällöstä 10. huhtikuuta täysistunnossaan Brysselissä. Sekä neuvosto että parlamentti ovat sitoutuneet paketin hyväksymiseen ennen kesäkuun EU-vaaleja. Monesta osasta koostuva äänestys lakipaketista oli lopulta melko tiukka ja moni osa hyväksyttiin rimaa hipoen. Vaikuttikin siltä, että paketin läpimeno parlamentissa oli eräänlainen poliittisen sentrismin voitto populismista.
Tuoreen äänestystuloksen poliittisten tuntojen kuulostelemiseksi Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN) ja Euroopan parlamentin Suomen-toimisto (EPLO) järjestivät aiheesta keskustelutilaisuuden Eurooppasalissa Helsingissä 19.4.
Aiheesta alustivat sisäministeriön maahanmuutto-osaston erityisasiantuntija Saila Heinikoski ja Åbo Akademin tutkija Jaana Palander. Paktin vaikutuksia ja merkityksiä pohtivat paneelikeskustelussa sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkö Minna Hulkkonen, Euroopan parlamentin jäsenet Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.) ja Eero Heinäluoma (S&D, sd.), EU-vaaliehdokas ja Suomen perusta-ajatuspajan toiminnanjohtaja Simo Grönroos (PS) ja kansanedustaja Eva Biaudet (RKP). Paneelikeskustelun moderoi toimittaja Rikhard Husu.
Tapahtuman avaussanoissa Euroopan parlamentin Suomen toimiston johtaja Jarmo Oikarinen totesi, että jo vuonna 1999 hyväksytyt Tampereen päätöslauselmat(siirryt toiseen palveluun) olivat merkittävä virstanpylväs EU:n yhteiselle maahanmuuttopolitiikalle. Oikarinen arvioi, että jo tuolloin oltiin lähellä, että oltaisiin saatu aikaiseksi lähes yhtä merkittävä muuttoliikekokonaisuus, kuin nyt tämän paketin myötä. Tampereella valettiin joka tapauksessa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän peruskivi. Uusi lakipaketti on merkittävä päivitys sille.
Lakipaketin luonnostelu on ollut pitkä ja monipolvinen prosessi; Erityisasiantuntija Saila Heinikoski sisäministeriöstä totesi, että kokonaisuuden valmistuminen on kestänyt yli kahdeksan vuotta. Ehdotuksia osaksi pakettia on tullut vähitellen vuosien varrella ja se on kasvanut ajan mittaan erilaisten tarpeiden ilmetessä neuvotteluissa.
Paketin ydin on paremmin ennakoitava ja hallittu muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmä, joka kohottaa myös turvallisuutta, koska henkilöitä voidaan tunnistaa tehokkaammin uusien asetusten suomien keinojen ansiosta. Olennaista on myös, että paketti määrittää yhteisvastuun muuttoliikeasioista, mutta jättää jäsenmaille vapauden valita sen keinot. Soveltaminen alkaa kaksi vuotta hyväksymisestä eli keväällä 2026.
Åbo Akademin tutkija Jaana Palander analysoi omassa alustuksessaan paketin sisältöä kriittisemmin äänenpainoin. Hänen arvionsa mukaan uuden paketissa solidaarisuus painottuu lähtökohtaisesti muille EU-maille sekä etulinjassa oleville kolmansille maille, mutta ei niinkään pakolaisille tai siirtolaisille suoraan. Palander pohti, että pakettiin sisältyvä uudelleensijoittamisasetus muun muassa vaikuttaa eräänlaiselta vapaaehtoiselta kiintiöpakolaisjärjestelmältä. Onko tuloksena eräänlainen kahden kerroksen pakolaisuus, hän pohti.
Keskustelutilaisuuden paneeliosuudessa nousi esille etenkin se, miten merkittävä saavutus poliittisesti paketin läpimeneminen oli. SDP:n Eero Heinäluoma luonnehti sitä hämmästyttäväksi saavutukseksi, mille asetettiin valtavat lataukset kautta jäsenmaiden. Myös Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen komppasi Heinäluomaa. Hän arvioi, että samoista asioista on keskusteltu EU-tasolla jo yli 20 vuotta. Euroopan maahanmuuttopolitiikan haasteet ovat olleet tiedossa jo pitkään.
Sisäministeriön Minna Hulkkonen mainitsi, että maahanmuuttopolitiikka on yhä enemmän sidoksissa kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan ohella myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Esimerkiksi välineellistetyn maahanmuuton käyttäminen hybridivaikuttamisen keinona on nostanut maahanmuuttopolitiikan viime aikoina enemmän turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi. Kokonaiskuva on muuttunut.
Heinäluoma totesikin, että ymmärryksemme sitten vuoden 2015 pakolaistilanteen on muuttunut. Aiemmin Eurooppaan saapuvia siirtolaisia ja pakolaisia pidettiin Välimeren maiden ongelmana. Venäjän toimet vuonna 2022 muuttivat suhtautumisen myös Suomessa, koska ymmärrettiin että myös Suomi on ulkorajalla. Siksi esimerkiksi niin kutsutusta rajamenettelystä(siirryt toiseen palveluun) sopimukseen pääseminen oli merkittävää suomalaisille.
Kysymyksiä herätti kuitenkin se, tiukentuuko maahanmuuttopolitiikka paktin myötä ja onko poliittinen konsensus saavutettu ihmisoikeussopimusten kustannuksella? Pietikäinen pohti, että paktin uudistusten myötä YK:n pakolaissopimuksen henki kenties vesittyy hieman, mutta on huomioitava, että EU:n yhtenäisyys muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikassa on elintärkeää. Eva Biaudet arvioi, että joistain tiukennuksista huolimatta on positiivista, että pakti sisältää solidaarisuusvelvoitteen mikä tarkoittaa, että muidenkin jäsenmaiden tilanteesta kannetaan vastuuta. Prosesseja on voitava valvoa, niin että yksittäiset jäsenmaat hoitavat velvoitteensa. Pietikäinen totesi samaan, että EU-tason standardit ovat tarpeen, koska kaikkien jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä ei välttämättä ole sen parempia edellytyksiä täyttää ihmisoikeusvelvoitteita. Sisäministeriön Minna Hulkkonen totesi, että vaikka uuden rajamenettelyn myötä turvapaikkahakemusten seulonta nopeutuu ja tehostuu, tullaan kaikkien tulijoiden hakemukset tutkimaan yksilöllisesti.
Kritiikkiä esitettiin myös siitä, tulevatko uudistukset olemaan lähinnä kosmeettisia. Perussuomalaisten Simo Grönroos luonnehti paktia silmänkääntötempuksi, mikä ei poista turvapaikkajärjestelmän perusongelmia. Hänen mukaansa turvapaikkajärjestelmästä on tullut elintasosiirtolaisuuden kanava, mistä syystä turvapaikkojen myöntäminen Eurooppaan tulisi lopettaa kokonaan. Tehokkaampi tapa auttaa ihmisiä olisi pakolaisleirien tukeminen suoraan lähtömaissa ja lähialueilla. Grönroos näki paktin tuomat uudistukset lähinnä eräänlaisena turvapaikkajärjestelmän tilkitsemisenä, mikä ei tule todellisuudessa vaikuttamaan hillitsevästi siirtolaisvirtoihin.
Sisäministeriön Minna Hulkkonen avasi keskustelussa myös sitä, millaisia toimia viranomaisilta nyt odotetaan paketin täytäntöönpanossa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi paketin menettelyasetukseen pohjautuvan rajamenettelyn, jonka avulla pystytään tehokkaasti seulomaan ne hakijat, joilla ei lähtökohtaisesti ole tarvetta kansainväliseen suojeluun, ja myös ehkäistään näiden hakijoiden edelleen liikkumista unionissa. Hulkkonen totesi, että paktin myötä tietoisuus siitä, ketä Euroopan unionin alueelle tulee, paranee merkittävästi.
Viranomaisten on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että ulkorajoilla (ml. lentokentät) on tulevaisuudessa oltava seulonta- ja rekisteröintimahdollisuudet ja prosessissa odottaville ihmisille tilat. Hän painotti, että seuraava merkittävä askel onkin kansallisen ja EU-tason suunnitelmien laatiminen paketin täytäntöönpanemiseksi käytännössä. Luvassa on lainsäädäntötyön lisäksi tietojärjestelmien ja infrastruktuurin rakentamista kautta Euroopan vastaamaan paketin vaatimuksia. Tähän EU on luvannut kaksi miljardia euroa tukea.
Keskustelu käytiin hyvässä hengessä kautta puoluerajojen. Eero Heinäluoma totesikin lopuksi, että paketti varmasti ainakin järkiperäistää jotenkin poliittista keskustelua muuttoliikkeistä. Ihmiset tulevat kuitenkin tulevaisuudessakin liikkumaan ja tämä tulee herättämään aina voimakkaitakin mielipiteitä, joten keskustelussa tulee olemaan huokoisuutta jatkossakin. Eri puolueilla oli erilaisia näkemyksiä EU:n uuden maahanmuutto- ja turvapaikkapaketin sisältöön, mutta vallitseva mielipide tuntui olevan kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että sopu oli toivottu. EU-mailla on nyt uudet työkalut vastata tulevaisuuden muuttoliikkeen ja pakolaisuuden haasteisiin.
