Julkaisut

Family reunification of third-country nationals: State of play of law and practice – EMN Study

EMN-vertailuraportti tarkastelee perheenyhdistämisen käytäntöjä EU-maissa 20-vuotta direktiivin jälkeen

Perheenyhdistämisdirektiivin hyväksymisestä tuli kuluneeksi 20-vuotta vuonna 2023. EU-maat ovat panneet direktiiviä täytäntöön eri tavoin ja käytännöissä on ollut merkittävää vaihtelua myös sen mukaan, kuka on toiminut perheenkokoajana. Uusi EMN-tutkimus kartoittaa näitä käytäntöjä ja politiikan ja lainsäädännön kehityskulkuja viime vuosilta.

EMN Suomi, Johanna Väänänen

28.4.2026

Perheenyhdistäminen on jo pitkään ollut erittäin merkittävä osa Eurooppaan suuntautuvaa muuttoliikettä. Vuonna 2003 hyväksytty perheenyhdistämisdirektiivi (2003/86/EY) olikin ensimmäinen EU-tason säädös laillisen maahanmuuton saralla.

Euroopan muuttoliikeverkoston uusi vertailuraportti tarjoaa yleiskatsauksen kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämiseen reilun kahdenkymmen vuoden jälkeen direktiivin täytäntöönpanosta. Tutkimus toimii päivityksenä vuonna 2017 julkaistuun perheenyhdistämistä koskevaan EMN-tutkimukseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan kansallisen lainsäädännön, politiikan ja käytäntöjen nykytilaa, keskeistä oikeuskäytäntöä sekä haasteita ja hyviä käytäntöjä eri maissa. Siinä käydään läpi myös oleskeluluvan saaneiden perheenjäsenten oikeuksia eri jäsenmaissa. Nimensä mukaisesti raportti tarkastelee vain kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämistä, ei EU-kansalaisten. Myös tilapäistä suojelua saaneet henkilöt on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Tarkastelujakso ulottuu pääosin vuodesta 2017 vuoteen 2024. Suomessa kesäkuussa 2025 voimaan tulleet lainsäädännön muutokset on kuitenkin huomioitu. Tutkimukseen osallistui Suomen lisäksi 23 EU-jäsenvaltiota (AT, BE, BG, CY, CZ, DE, EE, EL, ES, FR, HR, HU, IE, IT, LT, LU, LV, MT, NL, PL, SE, SI, SK) sekä EMN:n tarkkailijajäsenmaista Serbia (RS).

Perheenyhdistäminen on edelleen Euroopan unionissa yksi tärkeimmistä maahantulon väylistä. Vuonna 2023 yli neljännes kaikista ensimmäisistä oleskeluluvista EU-alueella oli myönnetty perhesiteen perusteella.

Se, minne lupia myönnettiin eniten, riippuu tilastollisesta tarkastelutavasta. Väkilukuun suhteutettuna kolmansien maiden kansalaisten perheenjäsenien ensimmäisiä lupia oli vuonna 2023 myönnetty eniten Kyproksella, 6,8 per 1000 asukasta. EU:n keskitaso on 1,4. Suomessa lupia myönnettiin 3,2 per 1000 asukasta. Kyproksen lisäksi vain Luxemburg, Malta ja Slovenia olivat Suomen edellä. Vähiten lupia (alle 1 per 1000 hlöä kohden) olivat myöntäneet itäisen Euroopan maat sekä Itävalta. Määrällisesti eniten ensimmäisiä perhesidelupia sen sijaan myönnettiin vuonna 2023 Saksassa (168 536) ja vähiten Virossa (1 152).

Kymmenessä EU-maassa perheenyhdistämisen voi laittaa vireille perheenkokoaja, muun muassa Espanjassa, Italiassa ja Puolassa. Suomen lisäksi 14 maassa hakijan tulee taas itse laittaa hakemus vireille. Alankomaissa hakemuksen voi vireyttää joko hakija tai perheenkokoaja. Joissain maissa hakemuksen vireillepanija riippuu siitä, mikä oleskelulupa perheenkokoajalla on.

Useimmat maat perivät hakemusmaksun. Joissain maissa tietyiltä hakijaryhmiltä, kuten pakolaisen perheenjäseniltä ei peritä maksua tai heitä koskee alhaisemmat maksut.  Suurin osa tutkimukseen osallistuneista maista edellyttää, että myönteisen päätöksen saaneet tulevat maahan viisumilla, ja heille myönnetään oleskelulupa vasta maahan saapumisen jälkeen. Suomen lisäksi oleskeluluvan myöntää ulkomailla olevalle hakijalle vain muutama maa: Ruotsi, Latvia, Liettua ja Slovenia.

Perheenyhdistämisen ehdoissa havaittiin eroja riippuen perheenkokoajan oleskelun luonteesta. Useat EU-maat ovat esimerkiksi helpottaneet tarkastelukaudella etenkin kansainvälisten osaajien perheenyhdistämistä. Kuudessatoista maassa toissijaista suojelua saaneiden henkilöiden perheenjäseniä koskivat samat poikkeukset kuin pakolaisten perheenjäseniä. Toisaalta joissain maissa toissijaista suojelua saaneiden henkilöiden perheenyhdistämiseen oli tullut tiukennuksia koskien esimerkiksi perheenkokoajan asumisaikaa ja turvattua toimeentuloa. Suomi, Alankomaat ja Belgia lisäsivät kahden vuoden asumisaikavaatimuksen toissijaista suojelua saaneille. Ruotsi puolestaan lisäsi toimeentuloedellytyksen toissijaista suojelua saaneiden henkilöiden perheenjäsenille. Kreikassa, Kyproksella ja Unkarissa toissijaista suojelua saaneilla ei ole oikeutta perheenyhdistämiseen. Saksassa suunniteltiin saman rajoituksen käyttöönottoa. Tutkimuksen tarkastelujaksolla Suomen lisäksi Alankomaat ja Itävalta tarkensivat yleisesti henkilöllisyyden selvittämiseen liittyvää lainsäädäntöä.

Perheenyhdistämisdirektiivin mukaan riittävän toimeentulon lisäksi oleskeluluvan edellytyksenä voi olla, että perheellä on tietyt vaatimukset täyttävä asunto sekä sairausvakuutus. Kahdeksallatoista jäsenmaalla on lainsäädännössä asuntovaatimus ja sairausvakuutusta vaatii 20 EU-jäsenmaata ja Serbia. Seitsemän EU-jäsenmaata (AT, CZ, DE, ES, FR, IT, NL) edellyttää perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakevilta kolmansien maiden kansalaisilta esimerkiksi kansalais- tai kielitaitokokeita joko ennen oleskeluluvan myöntämistä tai sen jälkeen. Useimmissa maissa yllä mainitut edellytykset eivät koske pakolaisaseman saaneiden henkilöiden perheenjäseniä.

Yleisesti perheenyhdistämisen haasteena ovat pitkät käsittelyajat, vaikeudet päästä edustustoon asioimaan sekä korkeat hakemusmaksut ja muut prosessiin liittyvät kulut. Perheiden haasteina monessa maassa ovat myös asuntojen kalleus, tiukat toimeentuloedellytykset sekä asiakirjavaatimukset. Käsittelyaikojen venyminen, resurssipula sekä asiakirjatutkinnan vaikeus olivat useassa maassa viranomaisten esille tuomia haasteita. Hyvinä käytäntöinä tutkimuksessa on mainittu sähköiset hakemukset, tiedottaminen perheenyhdistämisestä useilla eri kielillä sekä sujuva viranomaisyhteistyö.

Lue koko raportti täältä:

Family reunification of third-country nationals: State of play of law and practice