Blogit, Tapahtumat
IOM World Migration Report julkistamistilaisuus 7.9.2026 Helsingissä
Globaalit muuttoliikkeet ja Suomen tulevaisuus: Nostoja World Migration Report 2026 -julkistamistilaisuudesta
Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM järjesti Helsingin Eurooppasalissa 7.9.2026 World Migration Report 2026 -julkaisun julkistamistilaisuuden, joka toi yhteen laajan joukon asiantuntijoita, päättäjiä ja tutkijoita keskustelemaan globaaleista muuttoliiketrendeistä ja niiden heijastumista Suomeen.
EMN Suomi
24.9.2026
Tuore järjestön lippulaivajulkaisu osoittaa, että maailmassa on tällä hetkellä yli 304 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista, mikä vastaa noin 3,7 prosenttia maapallon koko väestöstä. Vaikka valtaosa ihmisistä asuu yhä synnyinmaassaan, pakolaisuuden ja pakkomuuton mittakaava on historiallinen, koska yli 120 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan sodan, väkivallan ja ilmastollisten tekijöiden takia.
Samaan aikaan kansainväliset rahalähetykset ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä jo yli 900 miljardiin dollariin, mikä tekee niistä erittäin tärkeän rahoituksen lähteen kehittyville maille. Raportin mukaan vuonna 2024 Intia, Meksiko ja Filippiinit olivat maailman suurimmat rahalähetysten vastaanottajamaat. Niihin lähetettiin yhteensä yli 245 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Helsingin julkistamistilaisuudessa käytiin läpi raportin nostamia globaaleja trendejä ja pohdittiin samalla, miten nämä suuret kehityskulut heijastuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja millaisia asioita julkisessa muuttoliikekeskustelussa jää usein huomioimatta.
IOM:n tutkimusjohtaja esitteli raportin tuloksia
Tilaisuuden avanneessa alustuksessa IOM:n tutkimusjohtaja Pablo Rojas Coppari esitteli uuden raportin keskeisiä havaintoja. Kansainväliseen muuttoliikkeeseen vaikuttavat geopolitiikan ja ympäristön murrokset sekä vääristynyt julkinen keskustelu ja disinformaatio.
Raportin tilastot paljastavat useita huomionarvioisia rakenteellisia muutoksia: Naisten osuus kansainvälisistä siirtolaisista on laskenut tasaisesti vuodesta 2005 lähtien ja on nykyisin noin 48 prosenttia. Samaan aikaan kansainvälisten opiskelijoiden määrä on lähes kolminkertaistunut vuosien 2003 ja 2023 välillä nousen 2,6 miljoonasta peräti 7,3 miljoonaan, mikä tekee opiskelusta yhden merkittävimmistä kansainvälisen liikkuvuuden muodoista.
Pakolaisuudessa nähtiin trendejä siinä kuinka vanhoja he ovat ja mistä tulevat. Vuoden 2024 lopussa pakolaisista 41 prosenttia oli alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Yleisesti viime vuosina 85% kaikista pakolaisista tulee vain kymmenestä maasta. Osa näistä on vanhempia (Afganistan) ja osa taas uudempia (Sudan, Ukraina). Humanitaarisen järjestelmän toimivuus sai myös kritiikkiä: Rojas Coppari piti erityisen huolestuttavana kehityskulkuna sitä, että pakolaisten uudelleensijoittamisen määrät ovat pudonneet peräti 57 prosenttia vuodesta 2024. Näistä 84% meni Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Yleisesti ottaen uuden kotimaan saivat vain 3% niistä, jotka UNHCR vuonna 2025 tunnisti uudelleensijottamista tarvitseviksi pakolaisiksi (2.9 miljoonaa ihmistä).
Lisäksi muuttoliikkeen hyötysuhde lähtömaiden kehitykselle on uhattuna, sillä muut globaalit ilmiöt, kuten konflikteista johtuvat taloudelliset vaikutukset ja humanitaarisen rahoituksen leikkaukset ovat vaikuttaneet monien lähtömaiden sosioekonomiseen kehitykseen negatiivisesti.
Toisaalta Rojas Coppari nosti esille, miten ilmastonmuutokseen ja ympäristösiirtolaisuuteen liittyvissä kysymyksissä paikalliset hallitukset, yhteisöt ja kansalaisjärjestöt toimivat tällä hetkellä merkittävinä innovaattoreina ja uudenlaisten sopeutumisratkaisujen kehittäjinä.
Kommenttipuheenvuoroissaan sisäministeriön Sanna Sutter ja Helsingin kaupungin Pasi Saukkonen syvensivät teemaa Suomen ja EU:n näkökulmasta.
Sanna Sutter toi keskusteluun lainvalmistelun ja kansallisen päätöksenteon haasteet jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Sutter painotti, että lainsäädäntötyössä on arvioitava toimien vaikutuksia ja eri vaihtoehtoja sekä uskallettava tehdä joskus rohkeitakin korjausliikkeitä ja suunnanmuutoksia, koska ministeriönkin toimintaympäristö elää nykyään entistä enemmän. Reaktionopeuden ja joustavuuden tarve näkyy myös EU-tason sääntelyssä, kuten uuden maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen eli paktin soveltamisessa, Sutter totesi. Hän nosti esimerkkinä elokuussa tapahtuneen Ceutan rajavälikohtauksen(siirryt toiseen palveluun), jota selvitellään edelleen.
Helsingin kaupungin maahanmuuttoasiantuntija Pasi Saukkonen toi puheenvuorossaan esiin tarpeen erotella käsitteellisesti pitkäaikainen maahanmuutto ja tilapäinen liikkuvuus. Saukkonen nosti esiin ns. ”kelluvan väestön” (floating population) kasvavan osuuden kaikesta liikkuvuudesta ja korosti, että valtioiden välisen liikkumisen rinnalla tulisi tarkastella entistä enemmän paikkojen välistä liikkuvuutta. Ihmiset muuttavat ennen kaikkea paikkojen välillä, ennemminkin kuin valtioiden.
Saukkonen tiivisti Suomen nykyisen väestörakenteellisen haasteen toteamalla, että Suomi on tällä hetkellä ”pohjoiseurooppalainen hyvinvointivaltio itäeurooppalaisella väestökehityksellä”. Luonnehdinta on linjassa Euroopan laajemman väestökehitystrendin kanssa. Alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen ovat koko Eurooppaa koskeva ilmiö(siirryt toiseen palveluun).
Paneelikeskustelussa pohdittiin sitä mikä jää huomiotta
Shadia Raskin moderoimassa paneelikeskustelussa nostettiin esiin teemoja, jotka jäävät suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa usein liian vähälle huomiolle. Paneeliin osallistuivat Tuula Svinhufvud ulkoministeriöstä, Annu Lehtinen Suomen Pakolaisavusta, Nafisa Yeasmin Oulun yliopistosta ja Suvi Pulkkinen Keskuskauppakamarista.
Tuula Svinhufvud huomautti, miten muuttoliikkeiden mittakaava usein hämärtyy. Julkisuudessa unohdetaan usein, että valtaosa globaalista muuttoliikkeestä on valtioiden sisäistä ennemmin kuin rajat ylittävää siirtolaisuutta. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaankin koottua ja analysoitua tietoa, joka selittää ilmiöiden taustatekijöitä ja laajempia syy-seuraussuhteita pelkkien irrallisten tilastopoimintojen sijaan.
Suvi Pulkkinen muistutti maahanmuuttajien usein näkymättömästä panoksesta yrityksissä ja elinkeinoelämässä. Maahanmuuttajat työskentelevät monissa suomalaisissa yrityksissä, ja heidän työpanoksensa on olennainen osa yritysten päivittäistä toimintaa ja siten koko Suomen taloutta. Pulkkinen korosti sitä, että suhtautuminen kansainvälisyyteen yritysmaailmassa on käytännönläheistä. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kansainvälinen rekrytointi kumpuaa puhtaasti osaamisen ja tuottavuuden tarpeesta. Kansainvälisyys ei ole itsetarkoitus vaan käytännön ratkaisu osaajapulaan. Pulkkinen huomautti myös, että ihmisistä puhuminen hallinnollisten maahanmuuttokategorioiden kautta yksinkertaistaa tarpeettomasti heidän monimuotoisia elämänkokemuksiaan.
Pakolaisavun Annu Lehtinen arvosteli myös keskustelun kapeutumista ja eri ilmiöiden tarpeetonta niputtamista yhteen. Lehtisen mukaan julkisessa puheessa korostuvat yhä enemmän raja-, taakka- ja turvallisuusnäkökulmat, jolloin ihmisten omat elämäntarinat, arjen kokemukset ja toimijuus jäävät uutisoinnissa täysin raportoimatta. Lehtinen peräänkuulutti muuttoliikkeiden juurisyiden syvempää ymmärtämistä osana päätöksentekoa sekä huomion kiinnittämistä ylisukupolvisiin kokemuksiin ja kehitykseen.
Nafisa Yeasmin korosti paikkatietoisuutta. Tarvitaan alueellisesti täsmällisempää tietoa siitä, millä alueilla kotoutumisessa tai maahanmuuttajien houkuttelemisessa on onnistuttu ja missä taas on epäonnistuttu. Lisäksi huomiotta jäävät usein maahanmuuttajien sosiaalinen pääoma ja sen liikkuvuus sekä muuttoliikkeiden pitkäaikaisvaikutukset. Tähän liittyen Yeasmin peräänkuulutti lisää intersektionaalista tutkimusta, sillä maahanmuuttajien moniääniset identiteetit eivät taivu perinteisiin ja kankeisiin tutkimuskategorioihin.
Millainen on tulevaisuuden Suomi?
Tilaisuuden päätössanoissa Siirtolaisuusinstituutin Saara Pellander summasi keskustelujen keskeiset opit ja tulevaisuudennäkymät. Pellander korosti tutkitun tiedon ja vaikutusten arvioinnin kriittistä roolia osana yhteiskunnallista päätöksentekoa. On pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti myös kuka tietoa tuottaa ja kuka sitä arvioi. Pellander arvioi myös, että yleisesti maahanmuuttokeskustelu Suomessa hyötyisi systeemiajattelusta. Maahanmuuttoa olisi tarve tarkastella systemaattisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Maahanmuuton käsitteistössä on edelleen kehittämistä. Paneelikeskustelussa tunnistettiin käsitteellinen aukko siinä, miten puhumme ”uusista suomalaisista” ja toisen polven maahanmuuttajista suhteessa ”perinteiseen suomalaisuuteen”. Identiteetit ovat monimutkaisia ja Pellander painottikin loppusanoissaan Pasi Saukkosen pointtia siitä, että ihmiset rakentavat identiteettiään entistä enemmän tiettyjen paikkojen kuin valtioiden kautta.
Lopputulemana tilaisuudesta nousi esiin tulevaisuuden visio ja perustavanlaatuinen kysymys: millainen on se Suomi, johon tulevaisuudessa halutaan muuttaa tai olla muuttamatta, ja mitä suomalaisuus sekä kuuluminen merkitsevät muuttuvassa maailmassa?