Blogit

Kohti yhtenäistä rajamenettelyä

Rajamenettely on ollut osa EU:n turvapaikkalainsäädäntöä jo yli 20 vuotta. Toistaiseksi se on ollut vapaaehtoista, mutta paktin rajamenettelyasetuksen myötä se tulee pakolliseksi kaikille. EMN-raportti Currently applicable asylum procedures at the border in view of implementing the Pact on Migration and Asylum tarkastelee jäsenmaiden nykytilaa ja valmiuksia täyttää uudet vaatimukset.

Tuukka Lampi

9.2.2026

Eurooppaan suuntaavien turvapaikanhakijoiden määrissä on nähty merkittävää tilastollista vaihtelua viime vuosina, mikä on korreloinut epävakaan geopoliittisen tilanteen kanssa ja lisännyt varautumisen tarvetta jäsenmaissa. Vaikka kokonaismäärät ovat olleet laskussa johtuen mm. paluumuutosta Syyriaan, paikalliset tilastopiikit ovat mahdollisia. Näin tapahtui esimerkiksi vuoden 2025 lopulla Kreikassa(siirryt toiseen palveluun) kun tulijamäärät Libyasta kasvoivat lähes 400 % verrattuna vuoteen 2024, kun salakuljetusverkostot siirsivät reittiään idemmäksi.

Euroopan maat ovat olleet kasvavissa määrin huolissaan välineellistetystä maahantulosta yhtenä hybridivaikuttamisen muotona. Esimerkkeinä tilanne Valko-Venäjän rajalla ja neuvottelut Turkin kanssa. Myös Suomi sulki itärajansa välineellistetyn maahantulon takia syksyllä 2023. Rajavartiolaitoksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan riski ilmiön uusiutumisesta ja laajentumisesta on edelleen olemassa ja todennäköinen.

Maailmanpolitiikka on muuttunut entistä epävakaammaksi ja vaikeammin ennakoitavammaksi. Tämä heijastuu myös muuttoliikkeisiin. EU on reagoinut tähän tiivistämällä rivejään ja onnistui vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimaan toukokuussa 2024 jäsenmaiden kesken uuden EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen eli niin sanotun paktin. Maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua ohjaavista asetuksista ja direktiiveistä koostuva paketti loi uuden perustan yhteiselle eurooppalaiselle maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmälle.

Siirtymä rajamenettelyyn kesällä 2026

Merkittävä osa paktista koskee ulkorajojen tiukempaa hallintaa, ylipäätänsä paktin tavoite on yhdenmukaistaa turvapaikan hakuprosessia EU:ssa. Olennainen osa tätä ovat säännökset pakollisesta turvapaikkamenettelystä rajalla, jotka perustuvat asetukseen (EU) 2024/1348(siirryt toiseen palveluun) (turvapaikkamenettelyasetus.) Rajamenettely tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmannen maan kansalaisen turvapaikkahakemus voidaan tietyissä tapauksissa käsitellä EU-maan rajalla niin, että hakijalla ei ole pääsyä maan rajojen sisäpuolelle hakemuksen käsittelyn aikana. EU-maiden yhteiseen rajamenettelyyn on tarkoitus siirtyä kesäkuussa 2026.

Uuden asetuksen mukaan jäsenmaan on sovellettava rajamenettelyä, jos hakija johtaa viranomaisia harhaan esimerkiksi käyttämällä vääriä asiakirjoja tai antamalla vääriä tietoja itsestään, häntä pidetään uhkana kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle tai jos henkilö tulee turvalliseksi katsotusta maasta. Tämän lisäksi jäsenmaat voivat käyttää rajamenettelyä oman harkintansa mukaan esimerkiksi muilla tavoin ilmeisen perusteettomien tai uusintahakemusten kohdalla.

Rajamenettelyn taustalla on ajatus siitä, että perusteettomien turvapaikkahakemuksien käsittely heti rajalla sekä tehostaisi tutkintaa ja palautuksia että estäisi hakijoiden liikkumista edelleen muihin EU-maihin. Samalla ehkäistään esimerkiksi ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta harjoittavien rikollisjärjestöjen toimintaa.

Vastaava rajamenettely on ollut olemassa jo aiemmassa turvapaikkamenettelydirektiivissä 2013/32/EU(siirryt toiseen palveluun), mutta sen käyttö on ollut jäsenmaiden oman harkinnan varassa. Vain osa on ottanut sen käyttöön toistaiseksi.

Euroopan muuttoliikeverkoston uudessa raportissa tarkastellaan jäsenmaiden jo olemassa olevia rajamenettelyjä, jotka perustuvat 2013 direktiiviin. Yleisesti ottaen EU-maiden käytännöt rajalla ovat raportin mukaan hyvin vaihtelevia ja siksi raportin kokoama tieto onkin olennainen tilannepäivitys siitä, mikä on EU:n turvapaikkajärjestelmän nykytilanne, ja millainen urakka jäsenmailla on edessään saavuttaakseen kesäkuun 2026 takarajan rajamenettelyn käyttöönotossa. Siirtymä uuteen sopimukseen on teknisesti ja hallinnollisesti suuri ponnistus.

Nykytilanne kirjava joukko käytäntöjä

Tällä hetkellä rajamenettely on jäsenmaille vapaavalintainen optio. Osa maista, kuten Suomi, on ottanut menettelyn käyttöön jo täysimääräisenä. Toiset maat joutuvat kuitenkin lähtemään käytännössä nollasta (esim. Irlanti, Luxemburg, Ruotsi ja Puola). Raportin mukaan 12 maassa on tällä hetkellä mahdollisuus ottaa käyttöön rajamenettely jossain muodossa. Osassa näistä maista, kuten Saksassa, Itävallassa ja Tshekissä se on tosin juuri nyt mahdollista vain lentokentillä. Rajamenettelyn soveltamisessa on siis suurta vaihtelua eri jäsenvaltioissa.

EMN-raportin mukaan rajamenettelyn puitteissa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelyajoissa oli paljon eroja aina parista päivästä (Saksa) neljään viikkoon (Suomi, Kreikka ja Alankomaat). Seitsemässä maassa hakijan liikkumista voidaan rajoittaa esimerkiksi säilöönotolla. Kymmenessä maassa hakija on päästettävä maahan odottamaan hakemuksen käsittelyä, jos hänen asiaansa ei saada käsiteltyä rajamenettelyn määräajassa (esim. Suomi, Saksa, Alankomaat ja Espanja.)

Haavoittuvuuksien ja erityistarpeiden turvaaminen nousi myös yhdeksi huomionarvoiseksi seikaksi: Kuusi maata (esim. Italia, Espanja ja Kreikka) raportoi, että rajamenettelyä ei voida ottaa käyttöön tiettyjen haavoittuvammassa asemassa olevien ihmisryhmien, kuten esim. ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten kohdalla, jos heidän erityistarpeitaan ei voida rajamenettelyn puitteissa täyttää.

Tehokkaammat palautukset osa uutta prosessia

Paktin tavoitteena on yhdistää turvapaikkapäätös ja palauttamispäätös yhdeksi jatkumoksi, joka koostuu seulonnasta, hakemuksen käsittelystä rajalla ja välittömästä palautusprosessista, jos hakemus hylätään. Siksi olennainen osa uutta rajamenettelyn kokonaisuutta onkin myös palautuskäytäntöjen yhdenmukaistaminen.

Tätä varten osana paktia laadittiin rajalla tapahtuvaa palauttamismenettelyä koskeva asetus (EU) 2024/1349(siirryt toiseen palveluun), jonka pääajatuksena on poistaa viive turvapaikkaprosessin päättymisen ja palautusprosessin alkamisen väliltä. Tavoitteena on ehkäistä esimerkiksi hakijoiden katoamista kesken prosessin. Jäsenmaat voivat jatkossa pitää henkilöä rajalla sijaitsevissa tiloissa enintään 12 viikkoa palauttamista varten, joten asetukseen sisältyy jäsenmaiden velvollisuus käsitellä hakijan asia nopeasti.

EMN-raportin mukaan vain osalla jäsenmaista on rajalla tapahtuvia palautuskäytäntöjä. Tällä hetkellä kahdeksan EMN-jäsenmaata soveltaa Dublin-menettelyä ainakin osittain ja tietyissä tapauksissa rajalla. Näistä maista viisi. (esim. Ranska, Alankomaat ja Kreikka) voi toteuttaa Dublin-siirron rajamenettelyn puitteissa.

Siirtymävaihe edellyttää investointeja

Raportista käy myös ilmi, että EU:n uuden muuttoliikesopimuksen mukaisen rajamenettelyn toimeenpano tulee olemaan merkittävä ponnistus monille jäsenmaille, ja velvoitteiden täyttäminen tulee vaatimaan monenlaisia panostuksia. Rajamenettelyn toteuttamiseen sisältyy esimerkiksi velvoite tarjota kaikille hakijoille ilmaista oikeudellista neuvontaa, mikä vaatii resursseja.

Monilla mailla voi myös olla haasteita rakentaa riittävää infrastruktuuria, joka takaisi sekä turvallisuuden että perusoikeuksien toteutumisen erityisesti perheiden ja lasten kohdalla. Myös tietotekniseen arkkitehtuuriin tulee panostaa; Uusi seulontaprosessi edellyttää myös viranomaisten välisen tiedonkulun ja tietojärjestelmien saumatonta integroimista.

Yleisesti ottaen vuoden 2026 ensimmäisen puoliskon siirtymäkausi tulee vaatimaan investointeja niin seiniin, ihmisiin kuin teknologiaankin monissa jäsenmaissa. Samalla jäsenmailla on paine tehdä uudistukset niin, että nopeus ja tehokkuus sekä yksilön oikeusturva ja ihmisoikeudet ovat tasapainossa.