Yleinen
EMN Inform – Migration diplomacy: An analysis of policy approaches and instruments
Uusi EMN-inform tarkastelee diplomatiaa maahanmuuttopolitiikan välineenä
Euroopan muuttoliikeverkoston ja OECD:n yhteisessä inform-sarjan raportissa kartoitetaa muuttoliikediplomatian roolia kansainvälisen yhteistyön edistämisessä maahanmuuttopolitiikassa. Raportissa tarkastellaan EMN/OECD-jäsenmaiden sekä EU-tason diplomaattisia välineitä, käytäntöjä ja haasteita. Raportissa tarkastellaan myös hyviä käytäntöjä, haasteita ja diplomaattisten keinojen vaikuttavuutta muuttoliikeasioissa.
EMN Suomi
20.11.2024
Maahanmuuttodiplomatia on noussut EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaiden kansainvälisen maahanmuuttopolitiikan keskeiseksi työkaluksi. Seitsemäntoista EMN-jäsenmaata hyödyntää sitä kansallisella tasolla kahdenvälisestä, kun taas kuusi muuta maata on ilmoittanut osallistuvansa maahanmuuttodiplomatiaan vain rajallisesti. Nämä maat sen sijaan ovat hoitaneet muuttoliikediplomatiaa EU:n aloitteiden kautta. Näille maille osallistuminen EU:n tason muuttoliikediplomatia-aloitteisiin tarjoaa käytännöllisemmän lähestymistavan kansainvälisiin muuttoliikeasioihin kuin itsenäisten kahdenvälisten sopimusten tekeminen.
Muuttoliikediplomatiaan kuuluu erilaisia välineitä kuten kahdenvälisiä sopimuksia, yhteisymmärryspöytäkirjoja, aiesopimuksia ja erityislähettiläiden tai diplomaattisten edustajien nimittämisiä. Yleisin väline ovat kahdenväliset sopimukset, joissa käsitellään erityisiä yksittäisiä kysymyksiä, kuten takaisinottoa tai viisumien myöntämisen helpottamista, tai joihin sisältyy laajempia kumppanuussopimuksia.
Vaikka muuttoliikediplomatia voi sujuvoittaa kansainvälistä yhteistyötä, EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaat kohtaavat myös merkittäviä haasteita näiden sopimusten neuvottelemisessa. Esteitä ovat muun muassa koordinoinnin puute hallinnon eri tasoilla, resurssien tehokas kohdentaminen ja sellaisten kestävien puitteiden luominen, joissa tunnustetaan kunkin kumppanin valmiudet. Maahanmuuttodiplomatian onnistuminen riippuu useista avaintekijöistä, kuten kumppanimaiden poliittisesta vakaudesta, oikeudellisesta kehyksestä ja sidosryhmäyhteistyöstä.
Muuttoliikediplomatian lähestymistavat luokitellaan ”pakottavaan maahanmuuttodiplomatiaan”, joka perustuu sanktioihin tai negatiivisiin ehtoihin, ja ”yhteistyöhön perustuvaan maahanmuuttodiplomatiaan”, joka perustuu kannustimiin tai positiiviisiin ehtoihin. Pakottavaa muuttoliikediplomatiaa on esimerkiksi kehitysavun linkittäminen takaisinottosopimuksiin. Yhteistyöhön perustuvaa muuttoliikediplomatiaa sen sijaan on esimerkiksi viisumihelpotussopimukset. Vaikka kummankin lähestymistavan tulokset vaihtelevat asianomaisten maiden poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden mukaan, molemmat ovat osoittautuneet vaikuttaviksi muuttoliikepolitiikan välineiksi lähettäjä-, vastaanottaja- ja kauttakulkumaissa.
Raportissa tarkastellaan EU:n lisäksi myös esimerkkejä muuttoliikediplomatian välineistä EU:n ulkopuolisissa OECD-maissa. Näihin kuuluvat mm. Los Angelesin maahanmuuttojulkilausuma (2022), jolla edistetään yhteistyötä koko Amerikan alueella neljän pilarin avulla: vakaus, muuttoväylät, ihmisoikeuskeskeinen hallintotapa ja hätätilanteisiin reagoiminen; Australian Pacific Australia Labour Mobility (PALM) -järjestelmä, joka tarjoaa työpaikkoja Tyynenmeren saarten asukkaille; sekä Japanin talouskumppanuussopimukset, jotka mahdollistavat Indonesiasta, Filippiineiltä ja Vietnamista tulevien sairaanhoitajien ja hoitohenkilökunnan laillisen oleskelun ja työskentelyn Japanissa.
Linkki raporttiin:
