Blogit
EU-maat hakevat pitkän aikavälin ratkaisuja ukrainalaisille Euroopassa
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu ja loppumispäivämäärää ei tunnu olevan näköpiirissä. Syyskuun alussa 2024 EU-alueella oli noin 4,4 miljoonaa tilapäistä suojelua saavaa ukrainalaista. Tilapäistä suojelua ei voida jatkaa loputtomiin, joten EU-maiden ja EU:n on alettava tosissaan pohtia, miten taata ukrainalaisille samat oikeudet tilapäisen suojelun jälkeen. Samalla on pohdittava kestäviä ratkaisuja kotoutumiselle niille, jotka haluavat jäädä.
Tuukka Lampi
25.11.2024
Tilapäisen suojelun aktivointia voidaan pitää eräänlaisena kansainvälisen suojelun menestystarinana. Aktivoimalla direktiivin 2.3.2022 Ukrainasta tuleville pakolaisille myönnettiin välitön oikeus oleskelulupiin, työhön, koulutukseen, sairaanhoitoon, majoitukseen, sosiaalihuoltoon ja vapaaseen liikkuvuuteen kaikkialla EU:ssa. Turvapaikkajärjestelmän ylikuormittuminen vältettiin.
Moni tilapäistä suojelua saanut ukrainalainen kokee kuitenkin elävänsä eräänlaisessa välitilassa uuteen maahan kotoutumisen ja kotimaan jälleenrakennuksen välissä. Esimerkiksi hallituksen vuonna 2024 julkaistun toimenpideohjelman(siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomi tukee aktiivisesti ukrainalaisten siirtymistä kuntiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Samalla Ukraina kuitenkin itse edellyttää kansalaisiltaan osallistumista oman yhteiskuntansa toimintoihin ja toivoo kansalaistensa palaavan(siirryt toiseen palveluun).
UNHCR:n helmikuussa 2024 julkaiseman selvityksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan 65% ukrainalaisista pakolaisista toivoo palavaansa kotimaahansa ennen joko pian tai ennen pitkää ja 24% ei osaa vielä sanoa. Vuoden 2023(siirryt toiseen palveluun) raportissa luvut olivat 76% ja 18%. Kun vuonna 2023 5% arvioi, ettei koskaan palaa Ukrainaan, oli vuonna 2024 jo 11% tätä mieltä. Sodan pitkittyminen tuntuu vaikuttavan ilmapiiriin.
Olennainen osa välitilan kokemusta on myös epävarmuus oleskeluoikeuden jatkosta. EU-maat pyrkivätkin nyt pohtimaan mahdollisia skenaarioita sille, mitä tapahtuu ukrainalaisille sen jälkeen, kun tilapäinen suojelu aikanaan loppuu.
Lähitulevaisuuden haasteena on tilapäisen suojelun direktiivin asettamat rajoitukset: Tilapäinen suojelu ei voi missään olosuhteissa jatkua yli kolmea vuotta, eikä sitä pitäisi aktivoida useaan kertaan samassa siirtymään joutuneen henkilön tilanteessa, koska tämä olisi ristiriidassa suojeluaseman tilapäisen luonteen kanssa ja pahimmillaan myös Geneven pakolaissopimuksen kanssa.
Kysyttäessä, voitaisiinko tilapäisen suojelun asemaa jatkaa vuoden 2026 jälkeen, EU:n sisäasioista vastaava komissaari Ylva Johansson sanoi(siirryt toiseen palveluun), että EU on valmis ottamaan vastaan ukrainalaisia pakolaisia niin kauan kuin on tarpeen. Johansson lisäsi, että on tosin muistettava, että tilapäistä suojelua koskeva direktiivi on väliaikaista lainsäädäntöä. Siksi muita oleskelulupamuotoja pitäisi harkita.
Monet Ukrainasta siirtymään joutuneet henkilöt eivät todennäköisesti pysty palaamaan kotiinsa turvallisesti edes tilapäisen suojelun jatkon päätyttyä. Nyt ratkaistavana onkin, millä statuksella tilapäistä suojelua saaneet tulevat jatkamaan oleskeluaan. Monissa maissa kannetaan huolta siitä, että jos suuri määrä tilapäistä suojelua saavia henkilöitä siirtyykin muun kansainvälisen suojelun piiriin, ovat turvapaikkajärjestelmät vaarassa ylikuormittua.
Epävarmuus tilapäisen suojelun saajien oikeudellisesta asemasta suojelustatuksen päätyttyä on myös ratkaisematta. Mikäli tilapäisen suojelun saajat siirtyvät osaksi muuta turvapaikkajärjestelmää, voivat käsittelyajat venyä hyvinkin pitkiksi. Riskinä on, että monet putoavat väliaikaisesti tyhjän päälle odottaessaan seuraavaa laillista oleskelustatustaan. Lisäksi, vaikka he olisivat oikeutettuja pakolaisasemaan tai toissijaiseen suojeluun, he eivät saisi samoja oikeuksia kuin tilapäistä suojelua koskevan direktiivin nojalla.
Tilapäisen suojelun suomat oikeudet ovat hieman laajemmat kuin kansainvälistä suojelua hakevalla turvapaikanhakijalla. Ensinnäkin prosessi on huomattavasti nopeampi ja yksinkertaisempi tilapäisessä suojelussa. Lisäksi tilapäiseen suojeluun sisältyy täysi työnteko-oikeus, joka on voimassa välittömästi. Turvapaikanhakija saat tehdä ansiotyötä kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun on hakenut turvapaikkaa. Raja on kolme kuukautta, jos on esittänyt voimassaolevan ja aidoksi todetun passin tai muun matkustusasiakirjan viranomaiselle ja kuusi kuukautta, jos ei ole esittänyt matkustusasiakirjaa.
Vaihtoehdon olisi siis oltava sellainen, joka olisi hallinnollisesti mahdollisimman vähän kuormittava. Lisäksi EU-maiden olisi vakuutettava EU-alueella asuville ukrainalaisille, että heidän laillinen asemansa ja oikeutensa tulisivat olemaan taattuja myös tilapäisen suojelun päätyttyä.
Komissaari Johansson sanoi, että EU-maat keskustelevat tällä hetkellä aktiivisesti ukrainalaispakolaisten pysyvän aseman vaihtoehdosta. Pohdinnassa on, esimerkiksi, pitäisikö tilapäisen suojelun piirissä oleskeluaika laskea mukaan, kun henkilö hakee pysyvää oleskelulupaa.
Euroopan unionin Ukrainan erityisedustaja Lodewijk Asscher arvioi jo toukokuussa 2023 julkaistussa raportissaan(siirryt toiseen palveluun), että ukrainalaisten oleskeluoikeus tulee varmistaa EU-maiden yhteisellä mekanismilla. Raportissaan hän esittää yhtenä vaihtoehtona niin kutsuttua jälleenrakennuslupaa, joka olisi voimassa kymmenen vuotta. Uusi lupakategoria laadittaisiin yhteistyössä Ukrainan kanssa.
Professori Elspeth Guild(siirryt toiseen palveluun) arvioi niin ikään, että avain sujuvaan siirtymään tilapäisen suojelun loppuvaiheessa olisi se, että kaikki tilapäistä suojelua saavat siirtyisivät automaattisesti toiseen lailliseen asemaan. Mikäli jäsenmaat alkaisivat ratkoa tapauksia itsekseen ja tapauskohtaisesti, johtaisi se monessa maassa maahanmuuttojärjestelmän ylikuormittumiseen, kun hakemukset olisi käsiteltävä yksitellen.(siirryt toiseen palveluun)
Eurostatin(siirryt toiseen palveluun) mukaan EU-maiden viranomaiset myöntävät vuosittain noin 3 miljoonaa ensimmäistä oleskelulupaa vuodessa (3,7 vuonna 2023). Äkillinen 5 miljoonan hakemuksen lisäys olisi ylitsepääsemätön ylikuormitus, ellei niihin ohjattaisi huomattavia lisäresursseja.
Suleyman Demirel-yliopiston lakitieteen apulaisprofessori Meltem İneli Ciğer arvioi analyysissään(siirryt toiseen palveluun), että yksi suositeltava vaihtoehto olisi myöntää ukrainalaisille jäsenvaltiossa pitkään oleskelleen asema eli ns. EU-oleskelulupa. Tämä tosin edellyttäisi pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevan direktiivin uusimista(siirryt toiseen palveluun) niin että tilapäistä suojelua saaneilla olisi lievemmät vaatimukset asumisajan ja toimeentulon suhteen. Toistaiseksi näin ei ole vielä kuitenkaan tapahtunut.
Kotoutumisen haasteet osa välitilan kokemusta
Lupamenettelyn lisäksi ratkottavana on kotoutuminen: Euroopan muuttoliikeverkoston tutkimuksessa The application of the Temporary Protection Directive: Challenges and good practices in 2023 EMN-jäsenmaat raportoivat, että tilapäistä suojelua saaville henkilöille on ollut vaikea löytää pidempiaikaisia ratkaisuja muun muassa asunnon, työmarkkinamahdollisuuksien tai koulutuksen järjestämisessä. Lisäksi EMN:n jäsenmaiden yleisimmin mainitsemat esteet palvelujen tarjoamisessa ukrainalaisille olivat kielelliset ja kulttuuriset erot.
Myös haasteet työllistymisessä vaikeuttavat kotoutumista: Euroopan muuttoliikeverkoston raportin mukaan tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten työllisyysaste EU-maissa oli verrattain korkea (etenkin Liettuassa, Alankomaissa, Virossa, Tšekissä, Luxemburgissa, Espanjassa ja Irlannissa). Pääosa työskentelee majoitus- ja ravintola-alalla, hallinto- ja tukipalveluissa, valmistavassa teollisuudessa, tukku- ja vähittäiskaupan alalla ja rakennusalalla.
Raportin mukaan yleinen ongelma ukrainalaisten keskuudessa on kuitenkin alityöllisyys, joka johtuu usein riittämättömästä osaamisen tunnustamisesta. Suurella osalla tilapäistä suojelua saaneista on suhteellisen korkea koulutustaso (joidenkin vastaanottajamaiden mukaan yli 60 prosenttia on suorittanut korkea-asteen koulutuksen). Heidän nykyinen työpaikkansa vastaanottavissa maissa ei kuitenkaan aina vastaa heidän koulutustasoaan ja aiempaa kokemustaan. Lisäksi monien kohdalla työt ovat määräaikaisia tai epäsäännöllisiä.
EMN-raportin, sekä myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö EuroFoundin tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan EU-maat ovat näiden ongelmien ratkaisemiseksi hakeneet erilaisia ratkaisuja. Joidenkin lastenhoitopalvelujen saatavuutta on parannettu. Paikoitellen tiukkoja kielivaatimuksia on lievennetty tietyissä ammateissa. Tutkintojen tunnustamisprosesseja on yksinkertaistettu ja nopeutettu. Kielikoulutuksia on järjestetty kohdennetusti ja räätälöityinä ukrainalaisten tarpeisiin. Myös opetussuunnitelmia on joissain tapauksissa mukautettu. Myös uusia palveluja on järjestetty tai olemassa olevia laajennettu.
Jotta kotoutuminen hyödyttäisi sekä EU-maita, että Ukrainaa, olisi jäsenvaltioiden pohdittava kotoutumisstrategiaa pitkällä aikavälillä koordinoidusti Ukrainan hallituksen kanssa. Ukraina on ymmärrettävästi huolissaan siitä, että menettää maastamuuton vuoksi perheitä, joita tarvitaan maan jälleenrakentamiseen sodan päätyttyä. Asscher esittääkin, että ukrainalaisille on tarjottava valinnanvaraa ja vaihtoehtoja, jotta voidaan luoda toimivat olosuhteet jälleenrakennukselle.
Euroopan muuttoliikeverkoston Suomen yhteyspiste järjestää 27.11.2024 Helsingissä kansallisen konferenssin otsikolla Välitilassa? Ukrainan sotaa paenneiden tulevaisuus Euroopassa ja Suomessa. Konferenssissa tarkastellaan ukrainalaisten tilannetta Suomessa ja EU-maissa nyt ja lähitulevaisuudessa ja pureudutaan kotoutumisen haasteisiin tilanteessa, jossa pakolaiset elävät eräänlaisessa välitilassa kahden maan välissä.
