Blogit
EMN Study: Trafficking in human beings – the international dimension
EU-maat torjuvat ihmiskauppaa entistä enemmän jo uhrien lähtömaissa
Uudessa Euroopan muuttoliikeverkoston raportissa nousi esille, että ihmiskauppa on yhä kansainvälisempi haaste, jonka torjunta vaatii tiivistä yhteistyötä EU-maiden ja kolmansien maiden välillä. Raportin mukaan rajat ylittävä rikollisuus sekä kolmansien maiden kansalaisten suuri osuus uhreista osoittaa ennaltaehkäisevän työn ja yhteistyön olevan erittäin tärkeää jo lähtömaissa.
Tuukka Lampi
20.10.2025
Ihmiskauppa on kansainvälistä rikollisuutta, johon yleensä sisältyy myös rajat ylittävä liikenne. Siksi ihmiskaupan vastainen työ linkittyy saumattomasti myös maahanmuuttoviranomaisten työhön EU-maissa. Ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot liikkuvat rajojen yli lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden välillä ja saattavat toimia useassa maassa yhtä aikaa. Rikosten tutkinta ja syytteeseenpano rajoittuvat useimmiten kuitenkin jäsenmaiden rajojen sisälle. Siksi kansainvälisiä ihmiskauppatapauksia on toisinaan vaikea tutkia.
Ihmiskaupan kansainvälinen ulottuvuus näkyy uhrien profiileissa; Entistä useampi EU-alueella havaittu ihmiskaupan uhri on kolmannen maan kansalainen. Vaikka monet EU-alueella tunnistetut ihmiskaupan uhrit ovat EU:n kansalaisia, on kolmansien maiden kansalaisten osuus noussut merkittävästi. Vuonna 2022 heidän osuutensa ihmiskaupan uhreista oli 63,1 % kun vuosina 2019–2021 se oli noin 43 %. Moni uhri jää edelleen havaitsematta, joten todellisia määriä ei tiedetä, todetaan Euroopan muuttoliikeverkoston uuden vertailututkimuksessa, jossa kartoitettiin ihmiskaupan vastaisen työn kansainvälistä ulottuvuutta.
Ilmiö on havaittu EU:n tasolla ja ihmiskaupan torjunnan kansainvälinen ulottuvuus onkin asetettu etusijalle EU:n ihmiskaupan torjuntastrategiassa 2021–2025(siirryt toiseen palveluun), jotta ihmiskaupan torjuntaa EU:n rajojen ulkopuolella voitaisiin tehostaa. EMN-raportin raportointijaksolla EU vahvisti ulkoista toimintaansa: ihmiskaupan vastaiset tavoitteet sisällytettiin ihmissalakuljetuksen vastaisiin toimiin, laajentumisprosessiin sekä ihmisoikeus-, turvallisuus- ja muuttoliikedialogeihin kolmansien maiden kanssa. Myös operatiivinen yhteistyö kumppanimaiden kanssa on ollut tärkeä osa torjuntaa.
Entistä enemmän on siis panostettu ihmiskaupan uhrien lähtömaissa ennaltaehkäiseviin toimiin. Tätä taustaa vasten EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaat ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä ihmiskaupan kansainvälisen ulottuvuuden torjumiseksi. Yleisesti ottaen painopisteinä ovat ihmiskaupparikosten ennalta ehkäisy, uhrien suojelu, lainvalvonnan koordinointi ja rikoksentekijöiden syytteeseenpano. Monet maat keskittyvät tiettyihin kolmansiin maihin, alueisiin tai maahanmuuttajaryhmiin, joten lähestymistavat vaihtelevat maittain.
Ihmiskaupan torjunta lähtömaissa linkittyy monesti laajempiin ihmissalakuljetusta torjuviin yhteistyökehyksiin, joita jäsenmaat toteuttavat ja EU-rahoittaa. Näiden tavoitteena on torjua ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan kytkeytyneitä rikollisverkostoja vahvistamalla paikallisten tutkintaviranomaisten strategisia ja operatiivisia valmiuksia. Käytännön tasolla hankkeiden päämääränä on kehittää yhteisiä toimintamalleja ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan tutkintaan, edistää naapurimaiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa sekä tukea erikoistuneiden tutkintayksiköiden perustamista ja kehittämistä, erityisesti yksiköiden, jotka keskittyvät esimerkiksi asiakirjaväärennöksiin tai rajat ylittäviin ihmiskauppaverkostoihin.
Raportin mukaan suurin osa EU-maiden kansallisista toimista on sisällytetty laajempiin strategioihin, eikä erillistä kansainvälisen ihmiskaupan vastaista politiikkaa välttämättä aina ole. Suomessa ihmiskaupan kansainvälistä ulottuvuutta ei ole eritelty torjuntastrategiassa vaan se on sisäänrakennettu kaikkeen ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Lähtökohtana on, että ihmiskauppaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, torjutaan kaikkia ihmiskaupan muotoja, kaikki eri kansalaisuudet huomioiden, todetaan Euroopan muuttoliikeverkoston Suomen yhteyspisteen tuoreessa raportissa.
Monet EU-maat raportoivat alueellisista painopisteistä: Toimenpiteitä kohdistetaan esimerkiksi Länsi- ja Itä-Afrikkaan sekä Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan. Useat maat ovat myös kehittäneet käytännönläheisiä yhteistyömuotoja kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Yhdeksän EMN-jäsenmaata sekä Georgia ja Serbia raportoivat sopineensa kahdenvälisiä sopimuksia potentiaalisten uhrien lähtömaiden kanssa. Esimerkiksi Itävalta ja Intia sopivat kahdenvälisesti ”säännösten vastaisen maahantulon, ihmissalakuljetuksen sekä ihmiskaupan sekä niiden seurausten ennaltaehkäisystä”. Myös esimerkiksi Bulgaria on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia Georgian, Moldovan ja Armenian kanssa työperusteisen maahanmuuton sääntelystä. Samoin esimerkiksi Ruotsi on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia Brasilian, Kolumbian ja Tunisian kanssa lainvalvonnallisesta yhteistyöstä, joka kattaa myös ihmiskaupan. Suomessa ei sen sijaan ole tehty erityisesti kahdenvälisiä virallisia sopimuksia, mutta joidenkin maiden viranomaisten, kuten Thaimaan kanssa on ollut hyväksi koettua yhteistyötä, raportoi poliisi EMN Suomen raportissa.
Yleensä yhteistyö lähtömaan kanssa perustuu lähtömaan viranomaisten kuten poliisin tukemiseen. Tukea annetaan esimerkiksi kouluttamalla, mentoroimalla, tiedonvaihdolla tai toimittamalla varusteita. Raportissa nousi esimerkkinä mm. Easteams-hanke (2023–2026) Pakistanin kanssa, jossa on mukana useita EU-maita (Kreikka, Kypros, Saksa, Ranska). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä Pakistanin viranomaisten kanssa kehittämällä toimintatapoja, vaihtamalla tietoja ja tukemalla yhteisiä tutkintoja. Samankaltainen on myös COP2-hanke (2020–2024) Malin kanssa. Se pyrkii parantamaan Malin poliisin valmiuksia tutkia ja panna syytteeseen rikollisverkostoja.
Raportissa nousi esiin sekä haasteita, että hyviä käytäntöjä: Haasteita liittyy erityisesti kulttuurieroihin, rajat ylittävään yhteistyöhön, lainvalvonta- ja oikeuskäytäntöihin sekä uhrien tunnistamiseen. Merkittävä muutos viime vuosina on ollut verkossa tapahtuvan ihmiskaupan osuuden kasvu. Hyviksi käytännöiksi nostettiin esimerkiksi tiedotuskampanjat, viranomaisyhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä uhrien tunnistamiseen ja tukemiseen liittyvät toimintamallit.
Jäsenmaat raportoivat, että ihmiskaupan torjunta vaatii jatkossa entistä tehokkaampaa rajat ylittävää yhteistyötä, digitalisaation tuomien haasteiden huomiointia sekä panostamista uhrien tunnistamiseen ja työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn. Monissa maissa toimintaohjelmia ja poliittiisa suuntaviivoja päivitetään parhaillaan vastaamaan näihin uusiin tarpeisiin.
Linkki EMN-vertailuraporttiin:
Trafficking in human beings – the international dimension
Linkki Suomen kansalliseen raporttiin:
