Turvapaikanhakijoiden majoituksen haasteet yhteisiä EU-maissa

Uuden EMN Inform-sarjan raportin mukaan kansainvälistä suojelua hakevien majoitusken järjestelyissä on vaihtelua EU-maiden välillä mutta haasteet ovat hyvin samankaltaisia.

13.11.2024

Kansainvälistä suojelua hakevien majoituksen hallinnointi vaihtelee Euroopan maissa: on keskitettyjä, sekamalleja ja hajautettuja malleja. Useimmissa Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) jäsen- ja tarkkailijamaissa käytetään keskitettyä järjestelmää, jossa kansallinen viranomainen – usein sisäministeriö tai erityinen virasto – hallinnoi majoitusta. Järjestelmä on johdonmukainen, mutta se voi olla joustamaton paikallisten tarpeiden suhteen.

Joissakin maissa, kuten Saksassa, on käytössä hajautettu järjestelmä. Alueviranomaiset hallinnoivat majoitusta, mikä mahdollistaa räätälöidyn lähestymistavan paikallisiin tarpeisiin. Vaikka malli on joustava, se edellyttää vahvaa koordinointia pysyäkseen yhtenäisenä.

Joissakin maissa on käytössä yhdistetty lähestymistapa, jossa vastuu jaetaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken. Tämä rakenne mahdollistaa keskitetyn valvonnan, mutta vastaa samalla alueellisiin erityistarpeisiin.

Yksi näiden mallien haasteista on sopeutua muuttovirtojen vaihteluun. Tätä varten EU-maiden on laadittava varasuunnitelmia, kuten vuonna 2024 uudelleenlaaditussa vastaanotto-olosuhteita koskevassa direktiivissä edellytetään. Näissä suunnitelmissa on mukana useita sidosryhmiä, myös kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotta varmistetaan laaja ja nopea reagointi kriisitilanteissa.

Toinen haaste koskee henkilöstön koulutusta: Vastaanottokeskusten hallinnoinnissa on usein sekoitus valtion, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin henkilöstöä. EU:n jäsenvaltioiden on tarjottava henkilöstölle koulutusta vastaanottodirektiivin puitteissa, erityisesti koskien haavoittuvassa asemassa olevia hakijoita, kuten alaikäisiä.

Näiden järjestelmien rahoitus tulee valtion budjeteista, ja lisätukea saadaan EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF). Rahaston avulla parannetaan vastaanottokeskusten infrastruktuuria ja elinoloja.

Vaikka hallintomallit eroavat toisistaan, kaikkien EU-maiden yhteisenä haasteena on löytää tasapaino olemassa olevien resurssien, koordinoinnin ja joustavuuden välillä, jotta kansainvälistä suojelua hakeville voidaan tarjota asianmukainen majoitus.

Linkki raporttiin:

EMN inform: Governing the accommodation of international protection applicants