Uutiset
EMN Inform: Statelessness in the European Union, Norway and Georgia
Uusi Inform kartoittaa kansalaisuudettomuuden tilaa EMN-jäsenmaissa
Uudessa EMN-informissa kartoitetaan kansalaisuudettomien ihmisten tilannetta EMN-jäsenmaissa. Raportti on tiivis mutta kattava katsaus siihen, miten jäsenmaat määrittävät ihmisten kansalaisuusasemaa ja millaisia oikeuksia kansalaisuudettomilla henkilöillä on EMN-jäsenmaissa.
4.5.2023
Kansalaisuudeton henkilö tarkoittaa sitä, ettei mikään valtio tunnusta häntä kansalaisenaan. Kansalaisuudettomuus voi evätä ihmiseltä tämän perusoikeudet kuten koulutuksen, terveydenhuollon, työn, vapaan liikkuvuuden tai äänioikeuden. Kansalaisuudeton status voi johtaa pitkittyneeseen syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja syrjintään ja estää esimerkiksi avaamasta pankkitiliä, ostamasta asuntoa tai menemästä naimisiin.
YK:n tuoreimpien arvioiden(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) mukaan maailmassa on tällä hetkellä yli 4.3 miljoonaa kansalaisuudetonta henkilöä, mutta todellinen määrä voi olla yli 10 miljoonaa. Oikeita lukuja on vaikea arvioida, koska tilastotietoa ei ole kattavasti saatavilla. EU-alueella on arvioitu(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) olevan noin 600,000 kansalaisuudetonta henkilöä, mutta todellista lukumäärää ei tiedetä luotettavan datan puutteen vuoksi.
Kansalaisuudettomuus johtuu moninaisista syistä ja sitä voi olla joko tahallista tai tahatonta. Tahallisessa kansalaisuudettomuudessa henkilön asuinvaltio ei tunnusta henkilöä kansalaisekseen. Tahattomassa taas henkilö voi joutua kansalaisuudettomaksi erityisten olosuhteiden vuoksi, kuten esimerkiksi jos jokin valtio lakkaa olemasta.
Uusi EMN Inform-sarjan katsaus Statelessness in the European Union, Norway and Georgia päivittää EMN:n jäsenmaiden ja EMN:n tarkkailijamaiden (Norja ja Georgia) tilannetietoja kansalaisuudettomuuden osalta. Aikaisemmat katsaukset julkaistiin vuosina 2016 ja 2020.
Useimmat EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet vuoden 1954 yleissopimuksen kansalaisuudettomien henkilöiden asemasta ja vuoden 1961 yleissopimuksen kansalaisuudettomuuden vähentämisestä. Jotkin maat ovat esittäneet lakiehdotuksia näiden yleissopimusten kansallisesta täytäntöönpanosta. EU:n jäsenvaltiot eivät toistaiseksi ole yhdenmukaistaneet kansalaisuudettomuuden määrittämisessä käytettäviä menettelyjä. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ei myöskään ole suoraa yhteyttä kansalaisuudettomuuden määrittämisen ja erityisen oleskeluluvan myöntämisen välillä. Pääsy työmarkkinoille, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja oikeudet sosiaalitukeen riippuvat siitä, millainen oleskelulupa kansalaisuudettomalle henkilölle myönnetään.
Useimmat EU:n jäsenvaltiot helpottavat jossain määrin kansalaisuuden saamista alueellaan kansalaisuudettomana syntyneille lapsille, mutta ilman huoltajaa oleville kansalaisuudettomille alaikäisille ei ole olemassa erillistä kansalaisuuden määrittelymenettelyä vaan heihin sovelletaan yleisesti samoja määrittelyjä kuin aikuisiin.
Joitakin EU:n jäsenvaltioita lukuun ottamatta EU:n alueelle matkalla syntyneille lapsille ei myöskään ole säädetty mahdollisuudesta saada syntymätodistus tai vastaava asiakirja saapumismaassa. Yhdenmukaistamisen ja erityismenettelyjen puuttuminen lisää riskiä siitä, että kansalaisuudettomat henkilöt joutuvat haavoittuvaan asemaan ja oikeudelliseen tyhjiöön.
EMN Inform: Statelessness in the European Union, Norway and Georgia löytyy Julkaisut-osiosta(avautuu uuteen ikkunaan).
